MORTIIS: The Stargate

Emperorin vanhan basistin voisi kuvitella luottavan honkien huminaan ja rääkyblackiin, mutta Mortiisin tähtiportti onkin sinfoniamaista, klaanien nummitaistelut mieleen tuovaa hymistelyä, tunnelmaltaan painostavaa äänikerrontaa ja vuorenpeikkomaista patarumpujymäyttelyä. Mortiis tekee tyylillä sen, mihin Burzum on kahdella viimeisimmällä levyllään kurottanut.
Mortiisin ideat ovat pidemmälle vietyjä kuin Burzumin, minkä vuoksi ote on syvempi ja hypnoottisempi. Perinteisiä rock-soittimia ei käytetä juuri ollenkaan. Cradle Of Filthissäkin taustalaulanut Sarah Jezebel Deva on The Stargatella elämänsä roolissa. Laulettavia sanoja on vähän, mutta tilaa äänelle valtavasti. The Stargate onkin kuin kahden hengen luoma ooppera.
The Stragatella Mortiis aloittaa oman maailmansa luomisen. Lumous ei aivan kanna loppuun saakka, mutta ensimmäinen näytös on silti oivaltavaa kuultavaa.