MOUNT KIMBIE: Crooks & Lovers

Arvio julkaistu Soundissa 9/2010.
Kirjoittanut: Timo Harjuniemi.

Ison-Britannian popmaailman elektronisissa ja bassovetoisesti orientoituneissa hajaumissa tapahtuu mainioita asioita. Dubstepin pirstaloituminen mitä oudoimmiksi rytmimusiikin muodoiksi ja näiden muotojen liki kaistapäinen kolarointi ovat luoneet tilaa ennakkoluulottomille tulkinnoille pop- ja tanssimusiikista.

Arvio

MOUNT KIMBIE
Crooks & Lovers
Hotflush Recordings

Ison-Britannian popmaailman elektronisissa ja bassovetoisesti orientoituneissa hajaumissa tapahtuu mainioita asioita. Dubstepin pirstaloituminen mitä oudoimmiksi rytmimusiikin muodoiksi ja näiden muotojen liki kaistapäinen kolarointi ovat luoneet tilaa ennakkoluulottomille tulkinnoille pop- ja tanssimusiikista.

Yliopistossa toisiinsa kolaroineiden Kai Camposin ja Dominic Makerin muodostama Mount Kimbie on hieno esimerkki siitä, mihin yllä kuvattu prosessi voi parhaimmillaan johtaa. Kaksikon debyyttialbumi Crooks & Lovers niveltää elektronisen musiikin rytmiset mahdollisuudet popin ja jopa valtavirran r’n’b-musiikin lähestyttävyyteen jos ei aivan ainut- niin vähintään harvinaislaatuisella tavalla.

Mount Kimbietä voi yrittää nakella määreillä; halutessaan levyltä löytää jälkiä teknosta, dubstepista, electro­nicasta, ambientista ja jopa indierockista. Paikkansapitäviä huomioita kaikki, mutta eivät millään tavalla tyhjentäviä. Crooks & Lovers auraa tietä elektronisorgaaniselle musiikille, jota ei matalaotsaisin tai paatuneikaan kitarapoppari voi nälviä sieluttomaksi.