NEVERMORE: Enemies Of Reality

Nevermoren äärimmäisen tekninen ja hälyisä metallivyörytys on tavattoman massiivinen järkäle työstettäväksi ja tuntuu, että aina vain vaikeammaksi menee. Yhtyeen alkupään tuotannossa kappaleiden osa-alueet olivat selkeämmin eroteltavissa ja siten niiden rakenteet kykeni hahmottamaan siitäkin huolimatta, että yhtyeellä tuntui olevan selvä tavoite hämmentää rakentamalla biisinsä mahdollisimman monitahoisiksi.

Nevermorelle näyttää käyneen samoin kuin monelle ns. soittamaan oppineelle bändille. Tekniikka ajaa ohi sisällöstä. Nevermore ei ole sentään kokonaan menettänyt otettaan hyvästä sävellyksestä, sillä melodiarakenteista on edelleen kaivettavissa kiinnostavia ratkaisuita. Nevermore on aina ladannut metallivyörynsä sellaisella musertavalla asenteella, että hengästyttää. Sinänsä on hienoa, että äärimmilleen viedystä teknisestä esityksestä huolimatta yhtyeellä on selvästi asennetta.

Enemies Of Realityllakin on paljon hyvää, mutta selkeän linjan hämärtyminen liian runsaiden ideoiden heittelyn alle tekee kiusaa kokonaisuudelle. Levyä kuunnellessa herää lisäksi kysymys, onko yhtyeen linja katoamassa, kun Tomorrow Turned Into Yesterday muistuttaa erehdyttävästi Queensrychen takavuosien töitä, toki raskaammalla kädellä esitettynä.

Nevermorella on edelleen paljon – vähän liiankin paljon – tarjottavanaan ja tuleekin miettineeksi, haluaako se itseisarvoisesti olla mahdollisimman vaikeaja monimutkainen voidakseen todistaa tekevänsä hyvää musiikkia.