Westerberg oli jo Replacementsin aikohin oiva biisintekijä, mutta viimeistään nyt hän on noussut suurten amerikkalaisten lauluntekijöiden joukkoon. Suicaine Gratificationin laulut eivät ole tiettyyn aikakauteen kahlittua tavaraa, vaikka tekijän rock-juuret välillä paistavatkin esiin; Lookin´ Out Foreverissa ja Final Hurrahissa kuulee vielä selviä Replacements-kaikuja.
Iloisuutta tältä levyltä ei kannata etsiä, mutta koskettavuutta löytyy sitten senkin edestä. Toisena tuottajana toiminut Don Was on ymmärtänyt pitää säestyksen intiimin pienimuotoisena. Pianoballadit Self-Defense ja Sunrise Always Listens ovat enemmänkin hauraita kuin herkkiä, saman osaston päätösraita Bookmark antaa levylle arvokkaan saattohoidon.
”Fucked-up folk music” on tekijän itsensä määritelmä uutuudestaan. Folk-yhteys ei ole kovin ilmeinen, mutta mitään tavanomaista keskivertotavaraa nämä laulut eivät ole. Niihin kannattaa tehdä tuttavuutta.