Pienet Miehet -yhtyeen kitaristi Miikka Paatelainen päätti jo vuosia sitten tehdä levyn, joka luottaa akustisen ilmaisun hienovaraisuuteen. Taiteilijalle oli itsestäänselvää, että hän pyytää sessioihin mukaan bändikaverinsa Jäky Järnefeltin. Tämän sanoitusten mystinen runollisuus istui aikeisiin kuin nenä päähän.
Valon kajoa -levy alkoi muotoutua syksyllä 2010. Sävellyksiä hiottiin pitkään, mikä lopputulosta kuunnellessa tuntuu oivalliselta ratkaisulta. Trendeistä riippumaton soljuva folk-henkinen pop hiipii tajuntaan kuin varkain tekemään omia pikku huoneitaan.
Albumin äänikudelmista voi löytää vaikutteita esimerkiksi Crosby, Stills & Nashin ja Nick Draken tuotannosta, mutta yhtä lailla mielikuvat etenevät Pekka Strengin ajattomiin maalailuihin. Ei liene yllätys, että yksi kiekon biiseistä on nimetty vuonna 1975 menehtyneen mestarin mukaan.
Lauluharmoniat, akustiset kitarat ja pehmeät rytmit reunustavat aistikkaalla tavalla Järnefeltin puhuttelevaa lyriikkaa. Menetyksen ja sopeutumattomuuden tuntemukset peittoavat universaalin romantiikan, ja hyvä niin.