REUNA: Smelly

Smelly valloittaa niin pahanpäiväisesti, ettei luureja tohdi nostaa korvilta kerran kuuntelemisen aloitettuaan. Reunan studioversiota voisi erehtyä luulemaan Teppo Mäkysen projektiksi, ovathan breikit, rummut taitavan kombon kivijalka – mutta Jarmo Saari pitää omansa, aivan hulvattomin täsmäkitaroin, tappavin sukelluksin, legatoin sekä punnitulla noisella, josta käy kiittäminen myös Korpipään Teemua. Parhaimmillaan kudosta on vaikeaa – tai ylipäätään turhaa – palauttaa tekijöihinsä. Silloin tietää rohkean Reunan onnistuneen harvinaisen vaikean haasteen edessä.

Reuna ei ole haasteita juuri kavahtanutkaan. Smelly on kohutuista konserteistaan ja muusikoistaan kuuluisan kombon kauan odotettu studiolevytys, hieno näyte Mäkysen, Korpipään ja stunt-kitaristi Saaren keskustelusta sekvensserin kanssa.

Reunassa on kyse rytmistä ytimekkäimmillään, pääsääntöisesti suorasta poljennosta huolimatta. Kun duo filleiltään ja variaatioiltaan ehtii, myös rytmit karkaavat kauniisti käsistä. Smellyn utuinen pohja soi johdonmukaisesti muttei hetkeäkään tylsästi. Rytmit on jätetty tarpeen mukaan hyvinkin tilaviksi ja efektit auki ja pintaan – mutta jälki ei kuulosta vähääkään viimeistelemättömältä. Ja Saari kuuntelee tarkasti ja pysyttelee roolissaan; musiikkia ei sen enempää soiteta tukkoon.

Kun ajatellaan luovasti ja ennakkoluulottomasti kuitenkaan liikoja yrittämättä, syntyy Smellyn kaltaisia palkitsevia albumeita. Ne eivät tarvitse hyvää musiikkia kummempia oikeutuksia, enempää kuin paksun basson, biitin, luovaa sahausta ja sitä sielukasta vähäeleistä kitarointia.