Kyllä sitä nyt ollaan niin vitun veijaria. Kyseessä on viime aikoina lähinnä tekstialihankkijan tointa harjoittaneen Heikki Salon ja pianokarateka Iiro Rantalan hassunhauska iltapuhde. Koska ensinmainittu ei pysy äänessä, eikä jäljempi jaksa venyä tyhmän charlestonhömpötyksen ja taskulämpimän pikkujoulujatsin tuolle puolen, on tuloksena läiskähtävä mahalasku.
Yleensä tällaista musiikintapaista syntyy näyttelijöiden päättäessä järjestää rempseät laulelmaillat joko Brelin tai Brechtin ja Weillin hengessä. Vaan nyt itseään nolaamassa ovat ihkaoikeat musiikin ja sanoituksen ammattilaiset. Rantalan Ryhmäteatterikytkyt toki tunnetaan ja kuuden vuoden takainen Rappiolla muistetaan, mutta varsinaista funktiota SaloRantala Soi! -levylle on vaikea hahmottaa. Eiköhän ne firmakeikat saisi ilman levyäkin myytyä, jos moisia halajaa. Ja kohta TTT:n rokkivaarityöllistämöstä varmaankin järjestyy "haaste, jonka päätin ottaa vastaan" myös Salolle.
Hyvähän se olisi, jos Juha "Watt" Vainion perinteelle vihdoin löytyisi uskottava jatkaja. Tästä parivaljakosta ei kuitenkaan ole edes siihen eteiseen, missä niitä saappaita säilytetään.
SALORANTALA SOI!: Salorantala soi!
Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kyllä sitä nyt ollaan niin vitun veijaria. Kyseessä on viime aikoina lähinnä tekstialihankkijan tointa harjoittaneen Heikki Salon ja pianokarateka Iiro Rantalan hassunhauska iltapuhde.
Arvio
SALORANTALA SOI!
Salorantala soi!
Megamania
Salorantala soi!
Megamania