SILVER JEWS: Bright Flight

Silver Jews-bändiä voisi kutsua edesmenneen Pavementin velipuoleksi. Aikanaan kummassakin yhtyeessä vaikuttanut Stephen Malkmus & Bob Nastanovich -kaksikko ovat jo siirtyneet kohti uusia uria, mutta David Berman komentaa yhä tuttua ratsua. Silver Jews on nykyään täysin Bermanin oma projekti, johon muilla ei ole asiaa tulla sorkkimaan. Eikä tarvikaan. Käsissä kun on paras Domino-julkaisu miesmuistiin.
Bright Flight kuulostaa yksinkertaisesti laitettuna Pavementin tekemältä kantrilevyltä. Bermanin nariseva ääni ja laiska kitarointi muistuttavat hämmästyttävän paljon Malkmusia ja absurdit tekstit voisivat helposti myös olla samasta kynastä lähtien. Eroja syntyy lähinnä runsaissa Nashville-vaikuitteissa ja Pavementia huomattavan paljon mollivoittoisemmassa tunnelmassa. Fiilis lähentelee paikoitellen jopa apatiaa, mutta onneksi Berman muistaa tiputella myös pieniä vilkkeitä silmäkulmasta.
Kohokohtia ei levyltä tarvitse kauan etsiä; surrealistinen Horselegs Swastikas ja aavikkoblues-instrumentaali Transylvania Blues pomppaavat ensikuulemalta esiin. Myös 70-luvun Elton Johnilta haiskahtava Let's Not Say And We Did toimii honkytonk-pianon johtamana vallan hienosti. Ainoa kauneusvirhe pitkäsoitolla on sataprosenttinen country & westrern-renkutus Friday Night Fever, joka ei kovankaan yrittämisen jälkeen tunnu sopivan muun levyn haikeaan sävyyn. Aika pieni miinus loppupelissä, sillä Bright Flight on ehdottomasti ensiluokan äänite ja oiva osoitus Bermanin luomiskyvystä. Ties mitä tuleva vielä tuo tullessaan.