Muoto ja sisältö käyvät ankaraa taistelua amerikkalaisten lauluntekijä-laulajattarien nousevaan polveen jo jonkin aikaa lukeutuneen Tracy Bonhamin uusimmalla albumilla. Muun muassa Suzanne Vegan ja Los Lobosin kanssa upeisiin tuloksiin yltänyt tuottajakaksikko Mitchell Froom ja Tchad Blake pureutuu Down Heren lauluihin niin massiivisella temppu- ja efektiarsenaalilla, että Bonhamin biisit jäävät pahasti alakynteen. Kiltin ja alistuneen naisen rooliin kyllästynyt – jos on itse siinä koskaan ollutkaan – Tracy Bonham ei kuitenkaan vaikuta artistilta, jolle mitkään tuotannolliset ratkaisut olisi vastentahtoisesti markkinoitavissa.
Froomin ja Blaken välillä ylettömiin paisuvan kuorrutuksen alta Down Heren kiinnekohdiksi hahmottuvat jämerä kitarointi ja ennen kaikkea Tracy Bonhamin itsensä soittamat viulut. Kokonaisuuteen persoonallista särmää tuovat viuluosuudet soivat lähempänä Kronos Quartetin aitoa maanläheisyyttä kuin Vanessa Maen tai Linda Lampeniuksen muovisuutta.
TRACY BONHAM: Down Here
Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Muoto ja sisältö käyvät ankaraa taistelua amerikkalaisten lauluntekijä-laulajattarien nousevaan polveen jo jonkin aikaa lukeutuneen Tracy Bonhamin uusimmalla albumilla.
Arvio
TRACY BONHAM
Down Here
Island
Down Here
Island