Rockmusiikin historiassa riittää kaikenlaisia kiinnostavia ”entä jos” -hetkiä, ja yksi tällainen sijoittuu vuoteen 1979, kun Ritchie Blackmoren johtama Rainbow työsti Down to Earth -albumia. Rainbow’n jäsenistö meni nimittäin noihin aikoihin pitkälti uusiksi, kun Ronnie James Dio poistui laulajan paikalta ja myös basisti Bob Daisley sekä kosketinsoittaja David Stone saivat potkut. Uutta laulajaa harkitessaan Blackmoren katse kiinnittyi yhdessä vaiheessa mieheen nimeltä Peter Goalby, joka oli aikaisemmin operoinut Trapeze-yhtyeen keulilla.
Yhteistyöstä Goalbyn kanssa ei lopulta tullut mitään, ja laulajan paikka meni Graham Bonnetille. Nyt Goalby vieraili Rock Daydream Nationin haastattelussa muistelemassa muun muassa näitä tapahtumia. Laulaja kertoo olleensa tilanteesta ymmärrettävästi käärmeissään.
”Se kirpaisi pahasti, koska en ymmärtänyt, mitä olin tehnyt väärin. Eikä se ollut kuin vasta… Luulen, että kesti suunnilleen vuoden verran ennen kuin syy kerrottiin minulle, ja se syy oli, etten pystynyt laulamaan tarpeeksi korkealta. Äänialani ei ollut riittävän korkea”, Goalby sanoo ja jatkaa:
”Siihen haluaisin sanoa, etten minä pyytänyt päästä Rainbow’n jäseneksi. He pyysivät minua mukaan. Ja luin jostain Ritchien kommentoineen kuviota tyyliin ’hänen taitonsa eivät riitä, joten lähetimme hänet matkoihinsa’. Ajattelin että kiitti vaan, Ritchie.”
Hieman myöhemmin Goalby liittyi Uriah Heepiin, joten asiat sujuivat lopulta melko hyvin. Häntä silti harmittaa, miten Blackmore ilmeisesti väitti Goalbyn yltävän laulajana A-nuottiin asti.
”Se ei ole totta. Jos kuuntelet Uriah Heepin Abominog-albumia (1982), siltä löytyy korkeampia nuotteja käytännössä kaikista laulamistani biiseistä”, Goalby sanoo ja jatkaa myöhemmin:
”En vain ymmärtänyt, mitä minulta odotettiin. En ollut työskennyt sillä tavalla bändissä. Oin aina toiminut niin… Siis olin joko itse kirjoittanut musiikkia, tai sitten lauloin kappaleita jotka oli jo sävelletty. En ollut työskennellyt niin, että treenikämpällä bändi soitti jotain riffiä ja laulajan oli määrä kävellä mikin eteen ja laulaa mitä mieleen juolahti. Minusta sellainen oli helvetin tyhmää.”