Etelä-Suomen Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan lapsuudessa aloitetusta bändissä soittamisesta tai muusta – etenkin yhteistoiminnallisesta – musiikkiharrastuksesta voi olla todellista hyötyä kehittyville aivoille. Toistuva musiikin parissa harjoittelu ja siihen liittyvä keskittyminen paitsi kohentavat soittotaitoja, myös muuttavat aivojen toimintaa ja rakennetta tavalla, josta voi olla laajaa ja pitkäaikaista hyötyä myöhemmässä elämässä. Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä työskentelevä tutkijatohtori Vesa Putkinen tutki väitöskirjassaan 7-vuotiaina musiikkiharrastuksensa aloittaneiden lasten aivotoimintaa. Hän toteaa lehdessä seuraavaa:
– On tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että musiikin harrastaminen edistää kognitiivista suoriutumista. Harrastuneisuus musiikin saralla näyttäisi edistävän lasten tarkkaavaisuustaitoja ja puheäänteiden erottelukykyä. Molemmista on todennettua hyötyä mm. vierasta kieltä opiskeltaessa. Erot yksilöiden välillä alkavat tulla esiin iän myötä.
Soittaminen vaatii sekä tarkkaa kuulotiedon prosessointia että liikeratojen hienovaraista säätelyä ja jo 15 kuukauden pituisen harrastamisen on havaittu saavan aikaan rakenteellisia muutoksia mainittuja toimintoja säätelevillä aivoalueilla. Myötävaikutuksensa musiikkiharrastuksella on lisäksi myös lasten sosioemotionaalisten kykyjen kehittymiselle. Putkinen antaa esimerkin laboratoriossa suoritetusta koesarjasta, jossa lapset leikkivät joko musiikillisia tai muunlaisia leikkejä:
– Havainto oli, että yhdessä musisoineet lapset osoittivat muita todennäköisemmin toisilleen empatiaa ainakin hetkellisesti.