Desmond Child on jättänyt varsin kunnioitettavan jäljen rockmusiikkiin. Kaveri on ollut säveltämässä muun muassa sellaisia kappaleita kuin Bon Jovin Livin’ on a Prayer ja You Give Love a Bad Name, Alice Copperin Poison sekä Kissin I Was Made for Loving You, ja viime vuonna tämä yhden miehen hittitehdas julkaisi myös elämäkertansa. Tuosta teoksesta luulisi löytyvän runsain mitoin kiinnostavaa tarinaa, sen verran isojen tähtien kanssa Child on tehnyt yhteistyötä.
Child kävi hiljattain Songfacts-sivuston jututettavana promotoimassa kirjaansa, ja asiaa riitti kaikenmoisista aiheista Bon Jovista Aerosmithiin ja niin edelleen. Yhdessä vaiheessa Child puhuu myös siitä, miten rockmusiikki muuttui 1990-luvun ja Nirvanan myötä – eikä säveltäjän mielestä yksinomaan parempaan suuntaan.
Child puhuu haastattelussa Ratt-yhtyeen Detonator-albumista (1990), jota hän oli tuottamassa ja jonka kappaleita hän oli säveltämässä. Musiikkitrendit kulkivat kuitenkin eri suuntaan.
”Niihin aikoihin Rattin kaltainen musiikki jäi Nirvanan, Smells Like Teen Spiritin ja koko Seattle-soundin varjoon. Se oli täysi vastakohta aiemmalle ekstrovertille tyylille, jossa pistettiin rinta ulos, kurotettiin kauas ja katsottin ylöspäin”, Child muistelee.
”Kutsuimme uutta sukupolvea ’kenkiintuijottelijoiksi’ – he vain katsoivat alaspäin, koska heidän oli pakko. He eivät olleet oikeastaan kitaristeja, eivätkä he oikeastaan osanneet soittaa. Tai he osasivat soittaa kolme tai neljä sointia, ja niidenkin kanssa oli vaikeuksia. He eivät olleet samanlaisia virtuooseja kuin Joe Perry, Richie Sambora, Eddie Van Halen tai Steve Vai, jotka pystyivät valaisemaan koko lavan soitollaan.”
Nirvanaa Child tuntuu kuitenkin arvostavan, tai ainakin Kurt Cobainin vetovoimaa.
”Niin se on, asiat menevät yhteen suuntaan ja yhtäkkiä tuuli kääntyy ja sitten mennäänkin toiseen suuntaan”, Child sanoo. ”Sellaista muutosta ei tapahdu, ellei sitä ole tekemässä joku tähti. Ja Nirvanalla oli tähti, joka valloitti kaikkien mielikuvituksen.”