Keikkailemisessa on vaaransa, tietää Radiopuhelimet – yhtye kertoo eräästä kerrasta, kun lavalla meinasi tulla turpiin

Siinä on riskinsä, kun Radiopuhelimien kaltainen rymyryhmä lähtee esiintymään johonkin vähän kansanomaisempaan kuppilaan. Laulaja J.A. Mäki kertoo aiheesta tarkemmin Ari Väntäsen toimittamassa haastattelussa.
1.4.2026 07:00

Radiopuhelimet viettää vuotta 2026 40-vuotisjuhlien merkeissä. Onneksi olkoon tälle oululaisyhtyeelle, johon ajan hammas ei näytä pystyvän ollenkaan! Orkesteri on esillä myös Soundin 3/26 sivuilla, ja Ari Väntäsen toimittamassa haastattelussa kuullaan monenmoisia tarinoita bändin neljän vuosikymmenen mittaisen uran varrelta. Yksi tällainen kertomus sijoittuu vuoteen 1990, kun kokoonpano konsertoi Ivalon Kultahippu-ravintolassa eikä paikallisilta uroilta löytynyt ymmärrystä tämän sortin metelöinnille. Kuinka sitten kävi? Lue alempaa, ja loput mittavasta haastattelusta voi lukea lehdestä!

Lue myös: Soundi 3/26: Maustetytöt, Rush, Antti Autio, Radiopuhelimet, Samy Elbanna, Salaliitto, Hanging Garden…

Neljässäkymmenessä vuodessa ehtii heittää monta keikkaa. Suomen lisäksi Radiopuhelimet on soittanut muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Venäjällä. Amerikassa se ei ole esiintynyt, vaikka Alternative Tentacles julkaisi siellä vuoden 1995 Hygiene-ep:n, jonka biisit valitsi punkikoni Jello Biafra. 

– Ulkomaankeikat kiinnostavat edelleen, Mäki sanoo. – Jospa jonain päivänä bändimme taas matkaa maamme rajojen ulkopuolelle, ellei peräti merten taa.

Yksi ikimuistoisista keikoista soitettiin kauan sitten Suomi-neidon leukapielessä. 

– Ivalon Kultahippu-ravintolan keikka syksyllä 1990 oli hyvin lämmintunnelmainen. Porukka kävi suorastaan kuumana heti alkutahdeista alkaen. Paikalliset olivat tulleet juopottelemaan eivätkä kaivanneet iltaansa minkäänlaista livemusaa, saati sitten musiikillista mekkalaa tarjoilevaa ryhmää Etelä-Suomesta, Mäki muistelee.

Tuona iltana turpakeikan uhka oli konkreettinen.

– Paikallinen karju tarttui rajusti kaulukseeni ja kohotti toisen nyrkkinsä lyöntiin. Laulukamoista oli katkaistu virta, joten lauloin ilman äänentoistoa ja tuijotin samalla raiveliini tarttunutta urhoa silmiin. Hän varmaan tajusi, ettei turpani lyömisestä hiljene, joten hän hellitti otteensa ja palasi seurueeseensa päätään pyöritellen. Portsarikin puisteli päätään, että lopettakaa nyt jo se metelöinti. Soitettiin kuitenkin keikkasopimukseemme merkitty vähimmäisaika. Encorea ei saatu. Yllättäen loppuilta sujui leppoisasti samojen paikallisten karjujen kanssa maljoja nostellen. Maailmat olivat törmäyskurssilla, mutta sopu syntyi yhteisen harrastuksen parissa.