Millaisilla laitteilla musiikkikaupat tulevat lähitulevaisuudessa houkuttelemaan asiakkaita? Aika lailla saman näköisillä kuin tähänkin asti, mutta kyllä valmistajilla on tarve keksiä uutta ja vaihtaa valikoimaansa koko ajan. Tietysti alalla on kestosuosikkeja, kuten messuilla 60-vuotisjuhlaansa viettänyt Fender Stratocaster, mutta siitäkin julkistettiin muutamia moderneja variaatioita.
Soundi vieraili Frankfurtin musiikkimessuilla katsastamassa tuoreimpia laiteuutuksia.
Teksti ja kuvat: Timo Koskinen
Pedaalien alati kasvavaa tarjontaa
Yksi helposti havaittava messujen trendi oli pienet efektipedaalit. Minikokoisuuden huippua olivat Hotone Audion nyrkkiä pienemmät rasiat, joihin ei edes paristo mahdu sisään. Mutta pedaalilautaan saa tungetuksi vaikka koko firman yli kymmenen erilaisen vehkeen valikoiman.
Pienoismalleja ovat Hotonen vahvistimetkin. Nano Legacy -sarjaan tehtiin kolme uutuutta, 5-wattiset nupit Heart Attack kitaralle sekä Thunder Bass bassolle ja vielä näille kaveriksi pöytäkoon kautin.
Electro-Harmonix on kuunnellut asiakkaiden toiveita ja tehnyt omat versionsa säröpedaalien klassikoista, pienessä koossa nekin. Satisfaction tähtää sen kuuluisan riffin soundimaailman toistamiseen. Lumberjackin erikoisuutena on logaritminen yliohjaus, jolla saadaan hyvin laaja spektri ärinää. East River Driven säätö on puolestaan lineaarinen ja pedaali sisältää aidon JRC4558-piirin, joka muistetaan Tube Screamerin alkuperäisenä ytimenä. Glove taas on Mosfet-pohjainen yliohjatun vahvistimen soundimaailmaan pureutuva yksikkö keskialueen lisätehostuksella, joka on kytkimellä vaihdettavissa 18 voltin jännitteeseen.
Toinen konsti tilan säästämiseen on pakata muutaman analogisen pedaalin sisältö samaan laatikkoon vierekkäin.
Tästä esimerkki on Tech 21:n Fly Rig, jossa vierekkäin ovat delay, SansAmpin vahvistinemulaatiot sekä lisäsäröä antamassa kaksivaiheinen Plexi. Kaikki on pakattu soukkaan tilaan ja laite mahtuu vaikka kitaralaukkuun ja pedaalilaudassa puolestaan asettuu muiden joukkoon, toki leveämpänä.
T-Rexilla on samanlainen ratkaisu: otetaan viisi pedaalia omasta tuotannosta yhteen askiin nimellä SoulMate. Oiva valinta on pistää mukaan sekä overdrive että distortion, ja ne kolme muuta ovat viive, kaiku ja viritin.
Tässähän on kaksi armeijan linkkuveistä, eikä perusrokin vääntöön paljon muuta tarvitakaan.
T-Rex on muutoinkin pieniin päin, sillä he ovat julkistamassa kokonaisen sarjan melkein minikokoisia efektejä säröön ja boostiin (Vulture, Diva Drive, Karma Boost), kompressorin Neocomp, kaiun Creamer, viiveen Replay Box ja oktaaverin Quint Machine. Kaikissa on sentään tilaa useille säädöille ja mikä parasta, hintakin tulee olemaan kohtuullinen.
Basson kieliä ei tunnetusti ole ihan helppo venytellä, mutta ainahan voi ottaa avuksi Digitechin pedaalin Bass Whammyn, joka sisältää samaa teknologiaa kuin kitaralle tehty versio 5. Polkimella saadaan basso möyryämään vielä oktaavia alempaa tai vaihtoehtoisesti soimaan kitaran taajuuksilla jopa kaksi oktaavia korkeammalta. Sekä muita intervallien venytyksiä tai harmonisointeja. Uusi versio on polyfoninen, joten bassosoinnutkin veivautuvat vireisinä.
Ei aina jättitehoilla
Pienet vahvistimet ovat tulleet jäädäkseen jo aikaisemmin. Melkein kaikilla valmistajilla on jo ennestään niitä valikoimassaan ja messuilla joukkoon liittyi vielä muutama.
Blackstarin maine keikkavahvistimien sarjassa on vankka. ID:Core-valikoima on pienennetty versio isommista comboista. Kotikäyttöön sisältöä on kivasti, sillä niissä on mukana sekä firman oma luonteenmuokkaaja ISF että kuuden erilaisen perussoundin kanavat. Ja vielä 12 efektiä sekä USB-portti ja laajennettu stereovaikutelma kahdella kaiuttimella. Tehoja kolmella uutuudella on 10, 20 ja 40 wattia.
Saksalainen kitaristi Thomas Blug on yhdessä elektroniikkatiimin kanssa suunnitellut kitarapussin sivutaskuun mahtuvan vahvistimen BluGuitar Amp1, jossa kuitenkin on sekä etuaste että pääte, minikokoisilla Nanotube-putkilla toimiva 100-wattinen. Vehkeessä on neljä kanavaa aina ärjyyn rypistykseen asti, äänityslähtö kaiutinsimulaattoreineen, kohinasalpa, kuulokeliitäntä, efektilooppi. Aika perusteellinen paketti.
Pienet vahvistimet ovat tulleet jäädäkseen
Marshallin tämänvuotinen pieni vahvistin on viisiwattinen DSL5C, joka voidaan kesyttää yhden watin tehoon. Combossa on kuitenkin putkivarustus ja kaksi kanavaa perinteiselle ja modernille runttaukselle. Kotiäänitykset hoituvat näppärästi kaiutinsimuloidun DI-lähdön kautta.
Tänä vuonna Marshall saattoi käynnistää uuden trendin vahvistimien kuoseissa: useilta tatuointiartisteilta tilattiin originaalitöitä, jotka toistetaan sekä kaitutinkaappien etukankaassa että nuppien paneelissa. Toistaiseksi Tattoo Series nähdään LVM-sarjalaisten customversioissa, mutta jatkossa ehkäpä kuvioinnit leviävät muuhunkin mallistoon. Vaihtelua ainaiselle mustalle.
A-luokan yksikanavainen pikkuvahvistin tulee Palmerilta ja on nimeltään Blutsturtz. Sen pääteputki antaa maksimissaan 20 watin tehon, mutta valittavissa on kaksi tehotasoa, joista äärimmilleen puristettuna löytyy särökäs runttauskin. Efektiloopin voi kytkeä päälle ja pois, kaiutinsimulaatio on tuttua Palmerin laatua ja ison lasi-ikkunan väri vaihtuu eri toimintojen kytkemisillä.
Mikäli soittajalla kuitenkin on jo tehovahvistin käytössä, senkin voimaa voi hillitä keinokuormalla. Radial Engineeringin Headload on pienen nupin kokoinen kuormittaja, jossa on säätövaraa runsain mitoin: tehon portaaton pudotus aina liki nollaan resonanssin hienosäätöineen, vaiheen säätö phazerilla, kuusi esiasetusta suoralla äänityslähdölle, päästösuodatin, kuulokelähtö ja kaksi kaiutinkaappilähtöä.
Hyvää soundia ei välttämättä tarvitse rutistaa äärimmäisellä volyymilla.
Muutakin kivaa
Akustisen kitaran virittäminen muuttuu visuaalisemmaksi Korgin pienen, ääniaukkoon asennettavan Rimpitchin avulla. Kun kuitenkin katse kääntyy soitettaessa tuohon suuntaan, nyt voi laitteen päivänvalossakin näkyvistä LED-valoista todeta vireisyyden saman tien.
Toinen Korgin efektiuutuus kääntää korvat takaisin 60-luvun lopulle. Univibe oli japanilaisen Shin-ein kehitelmä, jota vuosikymmenien ajan on jäljitelty monin tavoin.
Nyt efektin alkuperäinen kehittäjä on Korgin kanssa luonut Nuviben toistamaan klassikkosoundeja entistä laajempien säätömahdollisuuksien kera. Mukaan tulee oma ekspressiopedaali choruksen ja vibraaton säätelemiseksi.
Amplifi oli alkuvuoden vahvistinuutuus Line 6:lta ja nyt samaa sisältöä saa pedaalissa FX100. Tämä jos mikä on nykyaikaa, sillä perinteisen pedaalin polkemisen lisäksi sitä voi ohjata ja ohjelmoida Applen iOS-laitteilla ja sille voi lähettää audiotiedostoja Bluetoothin kautta Androidilla ja PC:lla.
Tässäkin on trendi: tulevaisuuden soittajilla on telineessä tabletti, jota hiplaamalla säätöjä tehdään vaikka kesken biisin.
Teksti ja kuvat: Timo Koskinen