Soundissa 9/25 on mukana kattava Samuli Putron haastattelu, jossa toimittaja Ari Väntänen kysyy armoitetulta lauluntekijältä monenlaisia asioita nykyisyydestä ja menneestä. Puhetta riittää uudesta Viime yöltä -levystä, Putron sanoitus- ja sävellysmetodeista, artistin taannoin kirjoittamasta Elämäni miehet -kirjasta sekä siitä, millaista on herätä hotellihuoneen lattialta, jos on sattunut hutikassa siihen köpsähtämään.
Myös Zen Café nousee puheeksi, kuinkas muuten. Tämä vuosituhannen vaihteessa merkittävää suosiota nauttinut trio on pysytellyt muutamia pistokeikkoja lukuun ottamatta manan majoilla, vaikka suunnilleen kaikki muut 1990-luvun yhtyeet ovat tehneet juhlakiertueita, areenakeikkoja tai vastaavia. Miksikäs näin? Tässä Putron selonteko aiheesta, lue loput sitten 17.10. ilmestyvästä lehdestä!
Vähän kookkaampi yllätys
Viime yöltä -albumin julkaisun aikaan tiedotettiin, että Samuli Putro esiintyy huhtikuussa 2026 Helsingin jäähallissa. Muutamaa viikkoa ennen ison konsertin julkistusta hän vinkkasi, että tulossa on ”vähän kookkaampi yllätys”. Ensimmäinen arvaukseni oli ajatus Zen Cafén paluusta. Pieleen meni.
Samuli Putron, Kari Nylanderin ja Pete Parkkosen Zen Café teki vuosina 1997–2006 seitsemän studioalbumia ja yhden kokoelman. Kahta ensimmäistä albumia lukuun ottamatta bändin julkaisut ovat myyneet kultaa, jotkin jopa platinaa tai tuplaplatinaa. Cd-aikakaudella se vielä merkitsi jotakin.
Zen Café on esiintynyt parissa Putron konsertissa laulun tai kahden verran, mutta varsinaista paluuta se ei ole ryhtynyt rakentamaan. Se tuntuu sikäli oudolta, että comeback on maan tapa ja Zen Café oli suosittu parikymmentä vuotta sitten, kun moderni suomenkielinen kitararock oli päivän sana. Kysyntää voisi hyvinkin olla.
Putro sanoo, että Zen Cafén suuruus oli suhteellista.
– Sen bändin suosituin levy oli kokoelma, jota myytiin cd:nä jotain 70 000 kappaletta. Maija Vilkkumaan levyä meni samana vuonna jotain 120 000 ja Pikku G:tä 150 000. Ei me koskaan koettu olevamme suosittujen suomalaisten bändien top viidessä. Kymmenen kärjessä saatettiin olla.
Zenkkareita saattaa yhä kuulla suomirockia soittavilla radioasemilla. Luultavasti yhtyeen biisejä myös striimataan edelleen.
– Mulle oli iso yllätys, että historia kirjoitti sen bändin pysyväksi. Osa materiaalista on kestänyt ajan testin. Zen Cafélla on paljon kappaleita, jotka menivät julkaisuvuonnaan ohi kaikilta mutta eivät suostuneet kuolemaan. Ne alkoivat pyöriä jälkijättöisesti siellä sun täällä, ja pyörivät edelleen.
Putro sanoo, että Zen Cafélle on tehty vuosien varrella keikkatarjouksia. Suostumiseen ei ole kuitenkaan löytynyt riittävän hyvää syytä.
– Ajattelen itselleni tyypillisen pragmaattisesti, että sen homman läjään laittaminen veisi vuoden. Jos paluuseen löytäisi jonkin hyvän sisällöllisen konseptin, niin voisihan se toimia, mutta raha ei koskaan riitä syyksi. Suon silti kollegoilleni kaikki comebackit, mitä he vain haluavat tehdä. Tällä alalla tehdyn työn määrä ei millään tavalla korreloi siitä saatavan korvauksen kanssa. Comeback korkeintaan tasaa tilanteen.
Ehkäpä vanhan bändin uusi tuleminen ei myöskään antaisi Putrolle mitään, mitä hänellä ei jo ole. Zen Cafén biisit merkittiin koko bändin säveltämiksi, mutta ne kuulostivat Putron tekemiltä. Bändi oli paperi, jolle hän kirjoitti omalla käsialallaan. Samankaltaisella kuin nytkin.
– No joo, mutta se oli rockbändi, joka paketoi ja sävytti ne biisit ryhmänä. Ja bändin ympärillä oli työryhmä, joka pysyi samana ensimmäisestä ep:stä viimeiseen levyyn. Ja voi vittu, että se lähti toimimaan yhdessä vaiheessa. Ja voi vittu, että me oltiin väsyneitä, kun se loppui.
– Tärkeintä on, että minä, Kari ja Pete käydään edelleen yhdessä kaljalla ja meillä on mukavaa yhdessä. Meillä oli hetkemme. Varsinkin yleisön edessä niitä todellakin oli.