Brittiläinen Metal Hammer on kaivellut arkistojaan ja nostanut esiin tuolloisen Him-keulakuva Ville Valon pitkän haastattelun vuodelta 2004.
Julkaisu nimittää heti kättelyssä Valon virallisesti yhdeksi viimeisistä todellisista rocktähdistä.
”Vartuin The Rolling Stonesin ja vastaavien parissa”, Valo sanoo. ”Vihasin iloista The Beatlesia; janosin jotain vaarallista. En halunnut muuta kuin bändin, jonka kanssa keikkailla Suomessa ja päästä kenties jopa kiertueelle – ehkä muutama keikka Helsingissä aina silloin tällöin – ja kohtelisimme toisiamme kunnioittavasti, tribuuttina Black Sabbathille. Mielipiteeni on, että kun kaikki ylimääräinen paska kuoritaan pois, jäljelle jää Sabbath!”
Valo kertoo olevansa ylpeä siitä, että Himillä on muista bändeistä poikkeava syy toimia ja olla olemassa.
”Monet bändeistä eivät fanita musiikkia ja se on ongelma”, Valo sanoo. ”Olen monien bändien fani ja rakastan musiikkia. Jaamme salaisuuksia kavereiden kesken: ’Onko sinulla mitään promolevyjä siltä tai tältä bändiltä? Minulla on cdr siltä ja tuolta…’ Koin elämäni kovimman stondiksen kun saimme käsiimme Type O Negativen October Rustin promokasetin. Istuimme jossain huoneessa ja kuuntelimme neljä biisiä sisältänyttä kasettia ihan hiljaa. Olin todella innoissani! Sitä tapahtuu nykyisin enää harvoin. Enää ei ole kovin montaa bändiä joihin rakastua.”
Haastattelijan huomauttaessa, että Valo on lavalla yhtä kotonaan kuin haastattelutilanteessa, laulaja vetoaa näyttelijäntaitoihinsa.
”Olen hyvä näyttelijä. Olen rock’n’rollin Jack Nicholson! Minulla on yksi ilme ja ihmiset uskovat siihen edelleen. Se on kuitenkin jännittävää, on mahtavaa kun on hermostunut ja perhoset kiertävät vatsan pohjassa.”
Haastattelun aikoihin Him oli juuri julkaissut And Love Said No… 1997-2004 -kokoelman. Tämä sai tuolloin 27-vuotiaan Valon tuntemaan ikääntymisen merkkejä itsessään.
”Minusta on ensimmäistä kertaa alkanut tuntua vanhalta”, Valo sanoo. ”Nuorempana voi juoda enemmän ilman krapulaa eikä sitä edes ajattele energiatasojaan. Nyt teen niin. Minä myös tykkäsin bändin jengimentaliteetista, mutta kitaristimme [Mikko ‘Linde’ Lindström] saatua ensimmäisen vauvansa muutama kuukautta sitten, olemme alkaneet etääntyä.”
”Olemme parempia ystäviä keskenämme kuin koskaan, mutta muut bändissä ovat nyt ihan oikeita aikuisia”, Valo jatkaa. ”Olen tullut tietoisemmaksi ikääntymisestä ja siitä, että pitäisi kasvaa aikuiseksi. Ei tarvitse olla huolissaan muista kun on hyvien tyyppien ympäröimä. Meillä ei ole ollut mitään egojen yhteentörmäyksiä, eikä bändissä ole diktaattoreja. Olemme parhaita kavereita ja pidämme hauskaa kiertäessämme maailmaa – en halua sen olevan ammattimaista. En pidä tätä työnä vaan pikemminkin tautina, josta ei pääse eroon – ja jota pitää lääkitä, jotta pystyy elämään.”
Voit käydä lukemassa haastattelun kokonaisuudessaan täällä.