ANTERO LINDGREN: Mother

Arvio julkaistu Soundissa 3/2012.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Mukava yllätys. Näin Anteron soolokeikalla taannoin ja partasuun pelkän akustisen kitaran säestyksellä esittämät laulut ihastuttivat aluksi, mutta alkoivat puuduttaa ennen pitkää.

Arvio

ANTERO LINDGREN
Mother
Ei-No

Mukava yllätys. Näin Anteron soolokeikalla taannoin ja partasuun pelkän akustisen kitaran säestyksellä esittämät laulut ihastuttivat aluksi, mutta alkoivat puuduttaa ennen pitkää. Debyytillä kappaleet ovat samoja – yksinkertaisia ja vähäeleisiä folklauluja – mutta onneksi niiden ympärillä tapahtuu nyt kaikenlaista jännittävää.

Tämän albumin onnistuminen piilee pitkälti tuotannossa. Anteron vaikuttavan syvä ja rauhallinen baritoni, tummat tekstit sekä luonteva englannin lausuminen ovat toki levyn keskiössä, mutta Zebra And Snake -miehet Matti Ahopelto ja Risto Joensuu ovat saaneet tuottajina lauluista irti yllättäviä sävyjä kurkkimalla vaihtelevasti AOR:n ja jenkkifolkin työkalupakkeihin. Kaikua ja 1980-lukulaisen tyylikkäitä soundeja riittää. Vastapainoksi löytyy myös härömpää surinaa ja riisuttua, karua tulkintaa. Referenssinä ovat varmasti pyörineet tuoreimmat Iron & Wine- ja Bon Iver -albumit.

Vahvatunnelmaisen ja jännittävän albumin huippu tulee tuhlailevasti heti kärkeen. Mother-biisissä kaikki natsaa: näkemyksellinen tuotanto, väkevä tunnelma, vangitseva sävellys ja Anteron komea tulkinta. Cigarette Stump tuo mieleen The Nationalin ja Snake And The Devil’s Arm on levyn harras finaali.

Sopivan lyhyestä kestostaan huolimatta hidassoutuinen ja toisteinen albumi käy loppua kohden aavistuksen raskaaksi. Ja toisinaan, soiton tahmatessa ja karun kitarasoundin riipiessä, tuntuu kuin päälle liimatulla jälkituotannolla olisi yritetty peitellä huolimatonta studiotyöskentelyä. Kokonaisuutena Mother on kuitenkin erittäin vaikuttava pelinavaus.

Lisää luettavaa