Värjyvät sävelkulut ja loppumaton jännite – Antero Lindgrenin kolmonen välittää henkilökohtaisuutensa vakuuttavasti

Antero Lindgren
Blood Red
Stupido

”Tämä levy kuulostaa ajatuksiltani”, ennakoi Antero Lindgren Soundin nettisivujen haastattelussa, ja sepä olikin inspiroiva tarkennus kliseekysymykseen siitä, miten artisti itse luonnehtisi tuoretta teostaan. Kolmannella albumillaan Blood Red hän kuulostaa vahvemmalta ja vakuuttavammalta henkilökohtaisten mietteidensä säveltäjältä, sovittajalta ja sanoittajalta rockin universaalilla englannin kielellä. Tumma ja elävä ääni uhkuu jo itsessään kokemuksen ja pohdinnan voimaa, sanat loksahtavat tarkasti lauluiksi, joissa on harrasta, melodista voimaa läpi säkeiden rakenteen. Vetovoima ei sakkaudu pelkkiin kertseihin, vaan sävelkulku värjyy ja jännite pitää alusta loppuun.

Edellisellä Talking With Dead -levyllä (2013) korostuivat jossain määrin americana-juurakko ja rock-anthemit, mutta nyt massiivisuus hellittää ja tarkka tuotanto jyvittyy ilmavammin muulle soittokunnalle ja kolmelle naislaulajalle. Etenkin Lotta Jääskelän duetto-osuudet kepeän kaikuvassa balladissa Shotgun Shells kirkastavat purevaa draamaa. Tutut soittomiehet hallitsevat piirulleen sen, miltä Lindgren haluaa ajatustensa kuulostavan, varsinkin sähkökitaristit Mikael Hernesniemi ja Jarkko Viinamäki sekä koskettimien tyyliniekka Matias Tyni, Topi Sahan tukiessa nyt akkarilla ja taustalaululla.