Ja joku väittää vielä levybisnestä hitaaksi liikkeissään. Ironica lähestyi viime keväänä Demoefektiä ja yhtyeen demo kuulosti niin vakuuttavalta, että bändi oli vahvasti ehdolla kierroksen kärkeen. Mutta olikin käynyt niin, että se oli jo ehtinyt allekirjoittaa levytyssopimuksen…
Ironicalla ovat perusasiat olleet jokseenkin hallussa jo pitkän aikaa, mutta yhtye tuntui saaneen täysin uutta potkua, kun Elina Järn tarttui mikrofoniin. Hän käyttää hieman Doro Peschiä muistuttavaa ääntään rohkeasti, siinä on voimaa ja sonnillisuutta. Se istuu hyvin yhteen melodisten sävellysten kanssa etenkin, kun koskettimet ovat olennainen osa bändin äänimaisemaa.
Ironican biiseissä on dramatiikkaa, joka ei kuitenkaan pääse esille parhaalla mahdollisella tavalla. Tuotannossa yhtyeen soundia on mahdollista laajentaa ja syventää, jolloin kappaleisiin sisäänkirjoitetut uhkaavat sävyt voisivat jäsentää jo nyt rikkaita sävellyksiä. Vaikka periaatteessa bändi kuulostaa hyvältä ja biisit toimivat, pieni lisäaika ei olisi ollut pahitteeksi, jotta biiseistä olisi saatu puristetuksi vielä enemmän irti.
Consequences on kokonaisuutena varsin hajanainen, mikä on osittain ymmärrettävää, kun kappaleita on pitkältä ajalta. Asian voi nähdä niinkin, että bändi vasta esittelee musiikilliset reittinsä. Ei kai siinä mitään pahaa ole.