CMX: Keikkatauko päättyi… ja jatkuu! Entä vuosi 2015?

8.12.2013 23:45

Helsingin Tavastialla (katso muutamia keikkakuvia ja biisilista Soundin Facebookissa) on tietenkin ahdasta, vaikka tänään (7.12.2013) vietetäänkin erästä koko kuluvan vuoden ehdottomasti vilkkaimmista keikkapäivistä. Tungos ei tule yllätyksenä: CMX soittaa tänään ensimmäisen keikkansa kuukausiin. Puheensorina on täyden tuvan mukaista – äänekästä ja täyteläistä.

Sitten kello lyö luvatun verran (kaksikymmentäyksi) ja salin valot hämärtyvät, häivyttäen taustamusiikin kuulumattomiin. Viimeisetkin vaikenevat kuin taikaiskusta, kun varjoista astuu vähintäänkin juhlavasti esiin CMX:n basistilaulaja Aki-Wille Yrjänä. Kaksi valkoista valospottia löytää mikrofonin eteen istahtavan, flunssasta toipuvan muusikon ja juuri tuolla hetkellä täysi Tavastia tuntuu transponoituvan jonkun todella arvokkaan asian äärelle. Ellei jopa pyhän.

Akustisessä hengessä soivasta Katariinanpyörästä hiljalleen sähköisemmäksi (monellakin tavalla – encoreissa mentiin jo tällä tavalla) muuttuva sadan minuutin mittainen konsertti on dramaturgialtaan elämyksellinen. Intensiteetti ei tunnu laskevan missään vaiheessa vaikka ns. hiljaisemmin ensimmäisen puolisen tuntia tunnelmoivan yhtyeen valitsema biisilista on kevyesti ”haastava” – mutta toisaalta taas: kuten saattaa arvata, Tavastia on tänään täyttynyt uuden ja vanhemman CMX-sukupolven uskovaisista, jotka tuntevat jokaisen biisin jokaisen risahduksenkin kuin ne kuuluisat omat taskut.

– Tavastia! Kodin jälkeen toiseksi paras paikka, kuuluttaa Yrjänä jossakin vaiheessa.

Kymmenminuuttista Kaikkivaltiasta tuon tuostakin äänekkäästi vaativa yleisönosa saa palkintonsa varsinaisen konserttiohjelmiston viimeisenä ja CMX:n tyrmäävimmältä albumikokonaisuudelta poimittu järkäle nostaa tunnelman lopullisiin korkeuksiin – ehkä jopa sinne avaruuteen asti. Osa Tavastialle saapuneista ulkomaalaisfaneista (!) laulaa riffien mukana: tadadadaada-daada-daada (vai kenties tantatatantan-tatataataa-tatataataa-taataa-taataa?). Näitä kitaraosuuksia komentavat Janne Halmkrona ja Timo ”Tipi” Rasio ovat liekeissä – hetkittäin nousee mieleen, että yllättävänkin riehakkaasti räimivä Halmkrona on ottanut muutamankin miestä väkevämmän ennen show’ta, mutta myöhemmin illalla tämä arvio osoittautuu virheelliseksi.

Ai niin, Kaikkivaltiaasta ja Talvikuninkaasta vielä: miksei tämän eepoksen kirjoittaja ole vastaanottanut vähintäänkin Finlandia-palkintoa? Tiedättehän: ”Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevyt, minun hautaani vartioi pisara aamukastetta, minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia, minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa”, maustettuna maukkailla melodioilla. Kyllä kelpaa.

Tavastian takahuoneesta löytyy konsertin jälkeen hyvin tyytyväisiä ja oikein hyväntuulisia CMX-muusikoita (”oli aivan helvetin hauska soittaa tänään”). Tällaisissa tunnelmissa saatu suora vastaus suoraan ”miten ahkerasti te aiotte keikkailla ensi vuonna” -kysymykseen tahtoo vähän hämmentää.

– Pidämme koko ensi vuoden keikkataukoa. Tai no – jos oikein innostumme niin saatamme esiintyä parilla festarilla, Halmkrona yllättää.

– Menemme studioon ensi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla ja biisien kirjoittaminen ottaa tietenkin oman aikansa. CMX täyttää kolmekymmentä vuonna 2015 ja jalkaudumme sitten merkkipäivän myötä kentälle vähän aktiivisemmin, Yrjänä kertoo.

Millaista materiaalia on odotettavissa?

– Tässä vaiheessa voin ainoastaan luvata, että toivomme olevamme lopputuloksen äärellä vähintään yhtä hämmästyneitä ja suuttuneita kuin mahdolliset kuulijatkin, ilmoittaa Yrjänä.

Lisää luettavaa