Kotimaisen musiikkialan veteraani Pekka Ruuska innostui muistelemaan sosiaalisessa mediassa hieman menneitä. Ruuska katsoi viikonloppuna televisiosta Ultra Bran stadiokeikkaa ja ilahtui, kun konsertin settilistaan kuului myös Kerkko Koskisen säveltämä Shanghain valot. Tämä kappalehan tehtiin alun perin vuoden 2006 Euroviisuja varten, mutta tuolloin viisukarsinnan ja lopulta koko kilpailun voitti Lordin Hard Rock Hallelujah. Koskisen kappaleelle ei toivottua menestystä tullut, mutta laulu jäi elämään, ja näin 2020-luvulla se alkaa olla vakiinnuttanut asemansa kotimaisena ikivihreänä.
Ruuska muistaa biisin synnyn hyvin. Hän oli paikalla, kun alkusysäys laulun kehkeytymiselle annettiin.
”Olin silloin [vuonna 2005] AR-tehtävissä Warnerilla. Päädyimme Kerkko Koskisen kanssa yhtenä elokuisena iltana en muista minkä bileiden jatkoille pieneen moottoriveneeseeni Pohjoisrantaan. Tulin kysyneeksi Kerkolta: ’No sulla varmaan puhelin pirisee jatkuvasti ja levy-yhtiöt ja artistit pyytelevät biisejä?’ Tuli hiljaisuus. Kerkko katsoi tuimasti alta kulmien: ’Ei ole kuule kukaan soittanut.’ Olin tyrmistynyt mutta samalla vähän yllättynyt siitä, että lause ei jatkunut: ’Mutta eipä ole väliksikään'”, Ruuska muistelee ja jatkaa:
”Niinpä päädyin tilaamaan Kerkolta biisin seuraavan kevään euroviisukarsintoihin Annika Eklundille. Yllätyksekseni – toisaalta, totta kai – Kerkko innostui ajatuksesta. Luvassa oli isoutta, vaikka kilpailulla ei silloin ollut lähellekään nykyistä statusta.”
Kappaleen teksti tilattiin Kyösti Salokorvelta, ja Koskinen ryhtyi toimeen. Pian Ruuska jo kuunteli Shanghain valojen demonauhaa. Kappaleen tekstiä piti sorvata uusiksi, kun alun perin sen kertosäkeessä laulettiin ”sortukoon vaikka New Yorkin talot”, mikä oli vuoden 2001 terrori-iskun jälkimainingeissa aika arveluttava rivi. Sitten mentiin jo studioon tekemään valmista tuotetta.
”Voin kertoa, että siitä alkoivat kirstunvartijan tuliset hiilet. Kerkko oli studiossa luonnonvoima, jonka pysäyttäminen ei ainakaan minulta onnistunut. Luojan kiitos. Hän kuuli tuntemamme lopputuloksen kirkkaana päässään. Ja siihen oli tietenkin päästävä, maksoi mitä maksoi. Pienessä studiossa soittajat törmäilivät toisiinsa: iso puhallinsektio normibändin päälle. Ja tietysti jousia. Paaaaljon jousia”, Ruuska kirjoittaa.
”Shanghain valoista tuli siihenastisen elämäni kallein äänite. Semmoisella budjetilla on tehty monta albumiakin. Kun kymmenet raidat oli lopulta miksattu, kuuntelin valmista tuotosta kotona sängyllä maaten nappikuulokkeilla. Puolisoni Hele, jota ei voi ehkä varsinaisesti pitää niin sanottuna musiikki-ihmisenä, kuuli vieressä kirjaa lukiessaan sihinää luureistani. ’Toi on hitti’, hän sanoi kun sain piuhat pois korvistani.”
Suomen euroviisukarsinnoissa tuli siis lopulta tappio, mutta toisin kuin useimmat muut tuon ajan viisuehdokkaat, Shanghain valot soi radioasemilla ja levysoittimissa edelleen. Ruuska on teoksesta ylpeä.
”Annika Eklund ja suomalainen yleisö saivat laulun, ikivihreän uskallan sanoa, joka on sykähdyttänyt satoja opiskelijabileitä, jatkoja, etkoja, häitä ja yhteislaulukailotuksia aamuöisellä kadulla. Ja nyt massiivisella keikalla Olympiastadionilla, jossa kuultiin kolmekymmentäkolme toinen toistaan upeampaa Kerkko Koskisen, aidon mestarin, sävellystä”, Ruuska kirjoittaa.
Tässä vielä tuo alkuperäinen Annika Eklundin esitys muistin virkistykseksi. Hieno biisi!
