RAJAPINTA
Rajapinta soittaa melodista pop rockia ammattimaisella otteella. Vaikka bändi starttasi 2018, on soittajilla yhteistä historiaa 2000-luvun alusta asti. Sen kuulee vaivattomassa yhteensoitossa ja luontevassa sovituksessa. Bändin kasaripopista ja modernimmasta kevyestä rockista vaikutteitaan ottavaa musiikkia on aika vaikea lokeroida. Vastaavasti sävellyksenä Unissakävelijä jää vähän sekavaksi ja harhailevaksi. Laulajan nasaalinen ääni ei oikein sovi sliipattuihin taustoihin, eikä hän aina yllä tarvittaviin nuotteihin. Toista Rajapinnalta kuulostavaa bändiä ei Suomen musiikkikentällä kuitenkaan ole.
THE SKANKS
The Fixin aloittava bassosoundi tuo välittömästi mieleen Nirvanan Bleachin. Biisin polkaistessa käyntiin kääntyy ilmaisu kuitenkin lähemmäksi The Jesus Lizardin kaltaista noise rockia. The Skanksin vokalisti on varmasti saanut kurkkunsa kipeäksi kiitettävän karua The Fixiä äänitettäessä, mutta David Yown kaltainen kontrolli puuttuu ja lopputulos on lopulta enemmän noisea kuin rockia. Harkinnan ja rakenteen puute vaivaa sävellystäkin, mutta tarpeeksi simppelinä ja lyhyenä se pysyy kuitenkin kasassa. Pisteet hyvästä soundista ja kaikkensa antavasta laulajasta.
KEPPIKERJÄLÄISET
Oulun Keppikerjäläisten Merta edemmäs kaljalle on aika synkkä tarina alkoholista. Mistään straight edge -saarnauksesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä hauskan karuista sanoituksista paistaa läpi omakohtaiset kokemukset. Toteutus riffeineen ja sointukulkuineen on niin perinteistä punkia, että sen ainoa omaperäinen vivahde ovat kertosäkeen suomirock-melodiat. Kolmen ja puolen minuutin biisistä on puolet liikaa. Introista ja väliosista voisi luopua täysin kivuttomasti. Hyvää ja rehellistä musiikkia kuitenkin.
CRIMSON DARK
Pääkaupunkiseudun Crimson Dark on ollut kasassa vuodesta 2021 asti, ja vastaavasti bändin ilmaisu on vasta muotoutumassa. Doomsday Machinen sovitus on alkeellisen pelkistetty, mutta toimiva. Sen sijaan soitossa kuuluu vielä pientä epävarmuutta ja soundit ovat erittäin demomaiset. Jos toteutus vaatiikin vielä työtä, on itse sävellys varsin hyvä melodiatonta kertsiä lukuunottamatta. Laulajan kasarikiekuminen on piristävän retroa ja kuulostaa hyvältä. Laulutyyli myös osaltaan perustelee taustan simppeleitä riffejä. Omaperäistä ja mielenkiintooista metallia, mutta vaatii vielä aika paljon työtä.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.