Better Man
Ohj. Michael Gracey
Pääosissa: Robbie Williams, Steve Pemberton, Kate Mulvany, Alison Steadman
Robbie Williams ei ole vanhemmalla iällä todellakaan salaillut päihde- ja mielenterveysongelmiaan. Mies on puhunut vaikeuksistaan haastatteluissa hyvinkin avoimesti, ja samoja teemoja on käsitelty aina keikoilla asti. Esimerkiksi Pori Jazzissa vuonna 2023 Williams kertoi yleisölle pitkät pätkät siitä, miten Take That -vuodet olivat laulajalle vaikeita ja kuinka hänellä on ollut läpi elämänsä vaikeuksia uskoa omiin kykyihinsä.
Niinpä Better Manin tekeminen on Williamsilta hyvinkin luonteva siirto. Elämäkertaelokuvassa kerrotaan seikkaperäisesti, miten Williams jäi lapsena janoamaan isänsä hyväksyntää ja kuinka hän oppi piilottamaan epävarmuutensa röyhkeän kukkopojan roolin taakse. Williams halusi tähdeksi tunteakseen itsensä rakastetuksi ja ihailluksi, mutta kun tähteys tuli Take Thatin myötä, se tuntui ontolta ja epäaidolta. Eivätkä maineikkaan poikabändin jäsenet olleet kulissien takana järin läheisiä keskenään.
Lopulta Robbie sai lähteä yhtyeestä, ja kilpailuhenkisenä kaverina hän päätti näyttää koko maailmalle pystyvänsä vielä suurempiin saavutuksiin omin avuin. Williams otti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen tähdittää perinteikästä Knebworthin musiikkijuhlaa Oasiksen tapaan. Lopulta Williams pääsi kuin pääsikin tavoitteeseensa ja houkutteli Knebworthiin hurjat 375 000 katsojaa, mikä oli myös kaikkien aikojen ennätys Briteissä. Vaan silti sisäiset demonit eivät jättäneet miestä rauhaan.
Mikäli kaikki tämä kuulostaa tutulta, se johtunee siitä, että vastaava tarina on kerrottu monesti aikaisemminkin. Populaarimusiikin historia on täynnä artisteja, jotka eivät saaneet riittävästi rakkautta vanhemmiltaan, sekosivat suosion keskellä päihteisiin ja (parhaassa tapauksessa) löysivät vanhemmalla iällä jonkinlaisen tasapainon. Viimeksi sama kuvio kerrottiin Elton John -elokuvassa Rocketman (2019). On itse asiassa hämmästyttävää, miten paljon Eltonin ja Robbien tarinat muistuttavat toisiaan.
Kukaties tästä syystä Better Maniin on kehitetty visuaalinen erikoisuus, joka erottaa sen muista musiikkielokuvista. Ihmis-Robbien sijaan elokuvan pääosassa nähdään liikkeenkaappaustekniikalla toteutettu apina, joka tekijöiden mukaan kuvastaa sitä, kuinka Williams tunsi itsensä yleisön edessä ”laulavaksi ja tanssivaksi apinaksi”.
Idea kuulostaa erikoisemmalta kuin se lopulta on. Koska taidokkaasti toteutettu Apina-Robbie ei varsinaisesti vaikuta elokuvan tarinaan mitenkään – kaikki hahmot käyttäytyvät aivan kuin Williams nähtäisiin normaalisti ihmisenä – siihen tottuu nopeasti. Sikäli apina tuo elokuvaan autenttisuutta, että Williams itse esittää tietokonehahmon repliikit ja lauluosuudet.
Apina-idean keksi muun muassa The Greatest Showman -elokuvasta (2017) tuttu ohjaaja Michael Gracey, ja se sopii miehen visuaaliseen tyyliin hyvin. Muuten Graceyn olisi toivonut revittelevän Better Manissä hieman enemmänkin: mukana on kyllä näyttäviä laulu- ja tanssiosioita, mutta silti tuntuu kuin Williamsin laulukatalogia ja showtaitoja ei hyödynnettäisi tarpeeksi.
Mitä Knebworthin jättikeikkaan tulee, sen kohdalla Gracey laittaa oikein kunnolla ranttaliksi. Lienee parempi jättää kuvailematta liian tarkasti ohjaajan visiota, mutta ratkaisu jakanee mielipiteitä. Kohtauksen voi nähdä vahvasti kuvattuna symbolisena taisteluna päänsisäisiä pelkoja vastaan, tai sitten sen kohdalla voi ajatella, että saman asian olisi voinut sanoa hienovaraisemminkin.
Better Man on ammattitaidolla tehty ja viihdyttävä elokuva kiinnostavasta ja lahjakkaasta artistista. Siitä puuttuu kuitenkin se viimeinen silaus, joka tekee parhaista musiikkielokuvista taianomaisia. Graceyn ja Williamsin kertoma tarina vaatimattomista oloista ponnistavasta, suosion keskellä paheisiin lankeavasta ja lopulta rauhan löytävästä artistista on niin tuttu, että se kaipaisi jonkin uuden näkökulman liikuttaakseen toivotulla tavalla – eikä pelkkä apinana esitetty päähenkilö tässä yhteydessä riitä.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (arvio), Jenni Schildt (kutsuvierastapahtuman somesisältö)