Shiraz Lanen neljäs albumi, lokakuussa ilmestynyt In Vertigo, on laulaja Hannes Kettin mielestä bändin tähänastisen uran paras levy.
– Siinä on paljon kaikkea erilaista, jokaiselle löytyy jotakin. Se on puhdasta rokkia ja Shiraz-vibat ovat vahvat. Juurista ei pääse eikä pidäkään. Uskon vahvasti, ettei levy ole vain niille, jotka diggaa rockia tai poppia. Se on hyvä kombinaatio molempia, ja sen myötä saamme varmasti liudan uusia faneja.
Albumin tekemiseen vaikutti suuresti yksi olosuhdemuutos. Yhtye jätti pitkäaikaisen treenikämppänsä, ja uusien tilojen etsimisen vuoksi biisien tekemiseen haettiin uutta lähestymistapaa.
– Aiemmin olemme jammailleet ja riffitelleet treeniksellä, mutta nyt teimme demoja ja sävellyksiä modernimmalla viballa kotistudioissa, kitaristi Jani Laine kertoo.
– Ennen teimme usein pohjia kimpassa ja mietimme lauluja vasta sitten. Nyt lähdimme säveltämään ja testaamaan lauluja jo varhain, jopa ennen kuin olimme välttämättä soittaneet mitään treeniksellä. Tulee inspiraatiota, kun alkaa kokeilla biisien tekoa vähän eri tavalla.
Solistin kannalta uusi tekotapa osoittautui huomattavasti paremmaksi.
– Treeniksellä PA ei toimi kunnolla, on helvetinmoinen älämölö ja kaikki keskittyvät omiin osuuksiinsa. Yritä siinä sitten saada mitään järkevää aikaan, Kett nauraa.
– Nyt sävellysprosessissa saattoi olla laulajana luovassa tilassa. Saimme huomattavasti enemmän aikaan ja tuli enemmän onnistumisen tunteita. Joka kerta himastudiolta lähtiessä oli inspiroitunut fiilis, joka vaan jatkui sessarista toiseen.
Bändi ei lähtenyt hakemaan hittejä, mutta tavoitteena oli kirjoittaa kappaleita, joista yleisö innostuisi keikoilla.
– Viime levyllä [Forgotten Shades of Life, 2022] oli paljon siistejä juttuja, mutta itse tykkään melodioista ja rytmeistä. Aiemmassa tuotannossamme on juuri tämmöisiä biisejä, joten lähdimme apinoimaan sitä reseptiä ja ainesosia, Kett kertoo.
– Kun soitimme klubikeikkoja viime levyn jälkeen, huomasimme, että parhaiten toimivat ne biisit, joissa on joku simppelimpi groove, kertsi tai laulujuttu. Ne ovat mukaansatempaavampia. Jengi haluaa kuitenkin tulla keikoille pitämään hauskaa. Huomasin saman myös itse, kun kävin katsomassa muiden bändien keikkoja, Laine jatkaa.
Kett kokee, että hänen tehtävänsä keulahahmona on pistää yleisö tanssimaan, itkemään, nauramaan, hyppimään ja laulamaan mukana.
– Lopulta palvelemme yleisöämme. Jengi tulee katsomaan meitä, koska haluaa tuntea jotain. Välillä täytyy päästä pakoon harmaata arkea tai jotain tilanteita. Edes puoleksitoista tunniksi voi mennä nauttimaan ja olla siinä kovassa melussa. Sieltä voi lähteä vaikka vähän kyynel silmässä, mutta hymy kuitenkin huulilla.
Parasta pöytään
In Vertigon julkaisi italialainen Frontiers Records, jonka kautta bändin kaksi ensimmäistä levyä ilmestyivät.
– Frontiers teki meidän uralle paljon hyvää. Sen jälkeen julkaisimme ep:n, pari sinkkua ja edellisen kokopitkän Ranka Kustannuksen kautta. Se on hyvä lafka, mutta meidän yleisö on ulkomailla ja tarvitsemme koneistoa auttamaan meitä etenkin siellä, Kett sanoo.
Toinen paluu entiseen oli työskenteleminen Per Aldeheimin kanssa. Ruotsalainen toimi uudella levyllä tuottajana ja biisintekokumppanina.
– Tokan levyn [Carnival Days, 2018] aikaan opimme hurjasti biisinkirjoituksesta ja työskentelytavoista Periltä. Hyödynsimme kaikkea sitä näitäkin biisejä tehdessämme – jo ennen kuin tiesimme, että tulemme tekemään levyn hänen kanssaan.
– Perin kanssa on ihanaa tehdä hommia, koska se nörtteily menee tosi syvälle levelille. Siinä käydään mikroskooppisen tarkasti läpi kaikki soinnut, melodiat ja sanat. Hän on hyvä ystävä vuosien takaa, ja olemme yhtä isoa tiimiä. Taisteluja ei tule, mutta välillä tulee kiistoja, ja lopputulemana on aina se paras tulos.
– Sieltä tulee hyvää haastamista, mutta hän ymmärtää meidän oman jutun. Hän ei yritä tehdä meistä mitään toista bändiä tai muokata meidän soundia, Laine jatkaa.
Kett kertoo, että levyn tekstejä tehdessä vain taivas oli rajana.
– Albumi on musiikin ja tunteiden pyörremyrsky. On paljon positiivista energiaa ja fiilistä nostattavaa juttua, mutta myös synkissä vesissä käydään, surraan ja katsellaan maailmaa ympärillä. Löytyy kaikkea sitä, mitä elämästä muutenkin. Se tekee levystä hyvän, sillä jokaiselle on jotain. Kuulija voi napata minkä tahansa biisin tunnetilan mukaan.
– Lyriikat on mulle laulajana melodian lisäksi se tärkein homma. Emme kerro kaikkea ihan suoraan, ja biiseissä on paljon… ei nyt piiloviestejä, mutta tietäjät tietää -tyylisiä juttuja, mikä on tosi siistiä. Muistan, kun kuuntelin skidinä Dingon Kerjäläisten valtakunta -levyä, ja siellä oli paljon lyriikoita, joita en ymmärtänyt. Myöhemmin tuli ahaa-elämys, että tätäköhän tuo juttu tarkoittaa.
Yhtä kuin hengittäminen
Kett ja Laine kertovat, että uudelle levylle on kasvettu niin biisinkirjoittajina kuin ihmisinä.
– Olemme vähän rauhallisempaa sakkia kuin muutama vuosi sitten. Kun tulee ikää, kaikilla on vahvemmin omat jutut omilla tahoillaan, Laine sanoo.
– Parempi vaan, mitä enemmän on vastakohtaa tähän bändielämään. Biisien kirjoittamisenkin kannalta on hyvä, jos elämää on muuallakin kuin rundilla ja treeniksellä, Kett toteaa.
– Olen duunissa entisellä ala-asteellani, ja siellä tuli juuri vastaan tämä klassinen kysymys, että miksi sä olet täällä töissä, kun sullahan on bändi – vai onko se vain harrastus. Vastasin tälle pojalle, että ensinnäkin haluan antaa takaisin tälle koululle, jolta sain aikoinaan apua, haluan olla siellä tekemässä samaa.
Kett jatkaa, että toisekseen musiikki ei ole harrastus vaan elämäntehtävä.
– Jos sitä katsoo ainoastaan mammonan puolelta ja alkaa tehdä musiikkia vain rahasta, silloin sitä tekee väärin. Kyllä tässä tehdään jotain suurempaa.
– Olemme olleet tässä bändissä puolet elämästämme, ja toivottavasti myös seuraava puolikas mennään eteenpäin. Tämä on meille yhtä kuin hengittäminen, edelleen. Maailma ja tavat työskennellä muuttuvat, mutta yhteishenki ja Shiraz Lane on silti sama.
Tulevaisuuden tavoitteena on tehdä kaikkea sitä mitä tähänkin asti, mutta astetta isommin.
– Faktahan on, ettei englanninkielinen musiikki ole se, millä painetaan eteenpäin Suomessa. Toivotaan, että pääsisimme keikkailemaan nimenomaan ulkomaille ja saisimme orgaanista kasvua urallemme, Kett sanoo.
– Suomessa olisi kiva vetää enemmän festivaaleja, sillä festarikausihan on se paras hetki vuodesta. Buukatkaa meidät festareille, me kyllä tullaan!