Kun Auri-kolmikko istuutuu sohvalle heinäkuun alussa, aurinko paistaa kattoikkunasta, mutta tunnelma olisi valoisa ilman sitäkin. Tämän trion aura loistaa silkkaa rauhaa.
Kun muusikko perustaa sivuprojektin varsinaisen bändinsä rinnalle, saattaa käydä niin, että ympäristö on aluksi täysin paineeton, rentouttava ja luova, kunnes ei enää olekaan. Joskus myös projektista muodostuu luovuuden kivireki.
Johanna Kurkela, Tuomas Holopainen ja Troy Donockley ovat onnellisia, ettei Aurille ole käynyt niin. Heidän soolomusiikkinsa ja tietysti Nightwish ovat yhdenlaisia lukuja heidän elämissään. Auri on toisesta maailmasta.
– En muista, että olisimme koskaan joutuneet ponnistelemaan Aurin parissa millään tavalla, Kurkela sanoo lempeästi hymyillen ja tähdentää, että kolmikon kolmaskin albumi syntyi ilon ja autuuden kautta.
– Minusta Aurin sanoma on vapaus. Se on kaikkein kaunein asia tässä kaikessa. Ei ole olemassa mitään sisäisiä tai ulkoisia odotuksia sen suhteen, mitä meidän pitäisi tehdä. Olemme täysin vapaita tutkimaan musiikkia. Kokoonnumme yhteen ja ikään kuin kerromme levyillä kaikille, millaisia seikkailuja olemme kokeneet.
Holopainen vahvistaa, ettei Aurissa ole minkäänlaista kitkaa, mikä on bändissä harvinaista. Hän kertoo, että aurilaiset kirjoittavat musiikkia kukin tahoillaan, itsenäisesti, ja se on tärkeä osa luovaa prosessia.
– On aika harvinaista, että kolme näin samanhenkistä ihmistä löytää toisensa elämässä ja musiikissa. Kai me olemme onnekkaita, kun voimme tehdä kauniita asioita yhdessä ja täydentää toisiamme.
– On kuin kukin meistä tekisi itsekseen luonnoksia, ja sitten kuva väritetään yhdessä. Kukaan meistä ei ole lainkaan mustasukkainen sävellyksistään. Emme malta odottaa, että toiset päästävät mielikuvituksensa valloilleen.
Kurkela kertoo, että kun toinen aurilainen lähettää hänen säveltämänsä kappaleen takaisin, tilanne muistuttaa lahjan saamista.
– Se jännitys on mieletön tunne. En voi tietää yhtään, mitä muut ovat keksineet tehdä sävellykselleni. Joka kerta käy niin, että yllätyn aivan täysin ja löydän lahjapaketista jotain tavattoman kaunista.
– Joskus käy niinkin, että teemme toisen kappaleelle jotain täysin sopimatonta ja outoa. Taika piilee siinä, että jos sävellys lähtee ihan väärille teille, asiasta voidaan jutella ilman minkäänlaisia konflikteja, Donockley täydentää.
Kerro rakkaus musiikilla
Auri-musiikki ei ole vain kappaleita, joista muodostuu albumi. Niissä ei ole kyse ainoastaan suorista tarttumapinnoista kuten melodioista ja kertosäkeistä. Sen sijaan Auri luo kokonaisia mielentiloja ja kiehtovia tarinoita.
Kuulija voi vain arvailla, mistä säveltäjät tietävät, milloin tällainen teos on valmis.
– Jännittävintä tässä on, etteivät kappaleemme ole oikeastaan koskaan valmiita, sillä nyt olemme aikeissa esittää niitä myös elävänä, Kurkela sanoo viitaten Aurin ensimmäisiin, laajennetulla kokoonpanolla soitettaviin keikkoihin.
– Jopa treenimme ovat olleet valtavan inspiroivia. En halua paljastaa liikaa, mutta konserteistamme tulee taianomaisia. Meillä on niin paljon ajatuksia sen suhteen, millaisia seikkailuja voimme tehdä kappaleissamme.
Kurkelan onnelliset tunnelmoinnit saavat vieressä istuvan Holopaisen hymyilemään. Hän palaa takaisin niihin hetkiin, kun III – Candles & Beginnings -albumi oli vielä matkalla kohti sitä muotoa, jossa sen nyt kuulemme.
– Kun kuulin levyn viimeisen kappaleen puheosuudet, jotka Johanna oli äänittänyt itsekseen, ymmärsin jälleen kerran, millainen voima Aurissa piilee. Se oli tajunnanräjäyttävän hienoa kuultavaa. En voinut uskoa sitä.
– Sävellys oli kaunis jo itsessään, mutta se tapa, jolla Johanna lausui sanoja täsmälleen oikealla rytmityksellä ja dramatiikalla… Se teki jännitteestä juuri oikeanlaisen. Johannan äänessä kuuluu äidinrakkaus, huolehtivaisuus ja lämpö, mikä sopii A Boy Travelling with His Motherin tunnelmaan täydellisesti.
Keskustelumme harmonia saavuttaa seuraavan asteen, kun kolmikko sanoo lähes yhteen ääneen ”Blakey Ridge” viitaten albumin kuudenteen kappaleeseen, jolla on aurilaisille tietty merkitys.
– Lähetimme Johannan kanssa Blakey Ridgen Troylle ja sanoimme, että tee kappaleen loppuun jotain, mikä saa meidät tanssimaan. Ilahduimme hämmennyksestä, kun Troy lähetti versionsa, Holopainen sanoo.
– Siitä huomaa, että me todella olemme sukulaissieluja, Donockley hymyilee vieressään olevalle kaksikolle.
– En malttanut odottaa, että he saavat kuulla, mitä olin tehnyt kappaleelle. Teemme Auria itsellemme ja toisillemme. Säveltäessäni mietin, mitä Tuomas ja Johanna rakastaisivat, ja keksin sen melodian ja rytmin.
Holopainen hehkuttaa, että hän saa vastaavia fiiliksiä varsinkin fantasiakirjallisuudesta. Donockley puolestaan myöntää kuuntelevansa paljon vanhaa, jopa ikivanhaa musiikkia, ja saavansa sitä kautta perspektiiviä elämäänsä.
– Eskapismi on hyvä tapa paeta hetkeksi liiankin todellisesta maailmasta. Iän myötä olen oppinut lähestymään taidetta myös niin, että se antaa ikkunan siihen, mitä me ihmiset todella olemme, Holopainen sanoo.
– Kun kuuntelen kaikkea sitä, mitä Troy ja Johanna musiikissaan tekevät, ymmärrän paljon paremmin maailmaa, ihmisiä ja itseäni. Joskus kyse voi olla jostain ihan pienestä jutusta, jonka jompikumpi on piilottanut sävellykseensä. Havahdun tunteeseen, että vau, onpas hienoa tuntea ja elää tässä maailmassa.
Ihmisestä vapaata musiikkia
Holopainen ja Donockley ovat työstäneet vuosia Nightwish-musiikkia, joka on paikoin todella massiivista, monikerroksista ja monien elementtien kyllästämää.
Aurin albumilla taas liikutaan niin herkän minimalismin äärellä, että jokainen yksityiskohta ja pieninkin värähtely äänimaisemassa voi merkitä ratkaisevan paljon. Donockley sanoo, että kyse on saman kolikon eri puolista.
– Nightwish on kuin valtava öljytankkeri ja Auri taas luksusjahti. Kummankin kyydissä tietää, mihin päin haluaa matkata, mutta matkakokemus on täysin erilainen, hän summailee.
Kolmikko naureskelee joskus käyvän niinkin, että sävellys lähtee liikkeelle yksinkertaisesta demosta, joka kasvaa suureksi äänimaisemaksi, mutta lopulta alkuperäinen versio onkin se kaikkein aidoin.
– Silti se matka on todella tärkeä. Muuten kappale ei olisi saanut sellaista muotoa kuin se tarvitsi, emmekä ymmärtäisi yhtään, miksi sen piti olla sellainen, Kurkela sanoo.
– Jokaisen taiteilijan pitäisi kyetä irrottamaan itsensä taiteestaan. Ottaa askel taaksepäin ja kokea musiikki välittömänä asiana, jota ei pidä pystyä hallitsemaan tai varsinkaan kontrolloimaan, Holopainen jatkaa.
– Konserttiemme harjoituksissa oli vastikään hetki, jolloin ymmärsin, että juuri siinä kohtaa minun ei kannata soittaa yhtään mitään. Musiikki kuulosti paremmalta ilman soittoani. Koin sen hetken todella opettavaiseksi.
Vapaus kuuluu myös siinä, ettei Auri ole millään tavalla kiinni suomalaisuudessa tai suomalaisessa kansanmusiikissa. Siinä kuuluu koko maailma kaukaisesta idästä kelttiläisiin tunnelmiin.
– Toivon, että tämä albumi ilahduttaa ja riemastuttaa ihmisiä, Kurkela sanoo kuvaillessaan III – Candles & Beginningsin tunnelmia. Hän kertoo Aurin haluavan tuoda valoa maailmaan.
– Kun nämä sanat ja sävelet yhdistyvät, tuloksen on oltava jotain eteeristä ja jopa toismaailmallista, jotta musiikkimme saavuttaisi määränpäänsä. Auri-maailma on kaunis paikka, johon haluamme toivottaa kaikki tervetulleiksi.
Syleile sitä, mitä sinulla on
Aurin kanssa on yllättävän hämmentävää puhua. Kolmikon kesken vaikuttaa vallitsevan aito rakkaus musiikkia ja toisiaan kohtaan. Ihan kuin kyse ei olisi ”vain bändistä”.
Musiikin historiasta löytyy paljon egojen taistelua. Lukemattomia tilanteita, jolloin levylle on pitänyt saada jokaiselta bändin jäseneltä jotakin, tai sitten joku jäsenistä on ottanut vallan niin täysin, että yksi tai useampi soittaja on joutunut lähtemään.
Kurkelalle kuvatut tilanteet ovat vaikeita ymmärtää.
– Tuo kuulostaa ihan kamalalta, hän ihmettelee silmät pyöreinä, aidosti hämmentyen.
– Musiikin tekeminen väkisin tietynlaiseksi tai ylipäänsä vääristä syistä on jotain sellaista, mikä saa ajatuksenakin voimaan pahoin. Minun on pitänyt tehdä vain sitä, mitä todella haluan, Holopainen jatkaa.
– En kykene edes ottamaan kunniaa musiikista, jota teemme. Mehän vain kanavoimme kaikkea sitä, mistä näkyvä ja näkymätön maailma koostuu. Se on jotain paljon suurempaa kuin yksikään ihminen. Musiikki vetää minut nöyräksi. Olen aina vain kiitollisempi, että saan elää jossain tällaisessa kauniissa, Kurkela sanoo hymyillen.
Holopainen nostaa katseensa Kurkelaa päin, hymyilee leveästi ja tokaisee sitten lämpöä äänessään:
– Mutta sinä elätkin Auri-maailmassa, joka on aika kaunis paikka. Täällä tavallisessa maailmassa tapahtuu synkkiäkin asioita, kun musiikkiin sekoitetaan rahaa ja egoja. Siihen ei kannata sotkeutua, jos siitä voi pysyä poissa.
Aurin tyyppinen maailman ja elämän kauneutta syleilevä musiikki ei ole syystä tai toisesta sitä taidetta, jota tehdään eniten. Sen sijaan ihmiskunta kylpee mieluusti synkässä ja melankolisessa musiikissa.
– Aina kun luen jonkin bändin uusimmasta levystä, sen kerrotaan olevan todella synkkä. Voi olla tarpeellista purkaa tuollaisia tunteita taiteeseen, mutta se käy aika nopeasti todella tylsäksi, Donockley pohtii.
– Maailmassa on paljon valoa. Itse asiassa maailma ei ole koskaan ollut parempi paikka. Tämä on parasta aikaa olla elossa. Toivon, että ihmiset tavoittavat Auria kuunnellessa edes pienen valonsäikeen kaikesta maailman kirkkaudesta, eivätkä vain piehtaroi kaaoksessa, jota meille syötetään.
– Olen itsekin elänyt aikoja, jolloin ajattelin koko maailman olevan yhtä ydinsotaa, nälänhätää, happosateita, ilmastonmuutosta ja luonnonkatastrofia. Jos lukee mediaa yksipuolisesti, voi hyvinkin alkaa uskoa siihen, että konfliktit ja tuho ovat kaikki, mitä maailmassa on. Mutta jos avaa silmänsä, voi nähdä maailman todellisen kauneuden.
Kurkela sanoo, että vaikkei ihminen voi muuttaa koko maailmaa ympärillään, hän voi vaikuttaa sisäiseen maailmaansa ja muuttaa tapaansa kohdata ne asiat, joita elämään kuuluu.
– Totta kai musiikki on hyvä keino kohdata sisäiset demoninsa, ja 20 vuotta sitten tein sitä paljon itsekin. Sitten huomasin, että olin lähes koukussa synkkyydessä rypemiseen, ja päästin siitä hiljalleen irti, Holopainen jatkaa.
– Ihmiset on tutkimusten mukaan viritetty sellaisiksi, että pelkäämme hieman kaikkea koko ajan, mikä pitää meidät turvassa. Tätä nykyä pelko ei auta vaan tekee meistä onnettomia. Miksi roikkuisimme siinä tunteessa? On aika päästää irti peloista ja syleillä sitä, mitä meillä on.