Kuopiolainen Jess and the Ancient Ones asteli pahaenteisiä okkulttisia sävyjä, 1960-lukulaista arvaamatonta psykedelisyyttä ja painavan tarttuvia kitarariffejä hyödyntävän salatiederockin sumuiselle kentälle vuonna 2010.
Eponyymi esikoisalbumi ilmestyi vuonna 2012. Toinen levy Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes julkaistiin vuonna 2015 ja kolmas teos The Horse and Other Weird Tales saapui vuonna 2017.
– Olimme ekalla levyllä jonkin uuden edessä vaikka kokemusta rock’n’rollin soittamisesta toki olikin. Luomisen riemua ja soittointoa riitti yllin kyllin. Olemme esittäneet albumin avausbiisin Prayer for Death and Firen varmaan jokaisella keikalla, joten materiaali on kestänyt myös aikaa, miettii kitaristi Thomas Corpse.
– Kakkoslevy jatkoi vuonna 2013 ilmestyneen Astral Sabbat -ep:n sävyttämällä tiellä. Yhtyeen trademark-soundi alkoi löytyä näihin aikoihin.
– Horse taas meni vähän askeettisempaan suuntaan. Sen tarkoituksena oli nimenomaan olla ”livehenkinen” studioalbumi. Käytössä oli vanha kunnon ”play it like it is” -metodi: rec pohjaan ja menoksi.
Löytyykö Jess and the Ancient Onesin takavuosilta jotakin ehdottomia avainkappaleita?
– Astral Sabbat on tuonut meille paljon hyvää. Tapahtuihan esimerkiksi vuonna 2014 niin, että King Diamond bongasi kyseisen biisin ja nappasi meidät mukaansa Amerikan-kiertueelle.
– Omat ehdottomat lempiviisut vaihtelevat ajan myötä, mutta tällä hetkellä suosikkeja ovat ainakin Wolves Inside My Head ja Castaneda. Toki toivon, että ne parhaat biisit vielä odottavat kirjoittamistaan.
Nyt on käsillä Jess and the Ancient Onesin neljäs studioalbumi. Odotetun teoksen otsikko on Vertigo.
– Nauhoitimme materiaalin jo lokakuussa 2019, ja aikomuksena oli julkaista levy alkuvuodesta 2020. Sitten tuli iso tauti ja maailma meni säppiin… Täytyy sanoa, että valmiin albumin päällä istuminen ei ole kovin kivaa. Itse asiassa se on kauheaa!
Millaisia tavoitteita yhtyeellä oli Vertigon suhteen?
– Materiaali heijastelee aina omia sielunmaisemia. Jos elon tiellä on raskasta, sen kuulee sitten musiikistakin. Meno on vuosi vuodelta synkempää, naurahtaa Corpse.
– Sävelsimme ja nauhoitimme levyn Horsen hengessä. Toisin sanoen purkitimme materiaalin mahdollisimman livenä, sillä halusimme albumille bändin oman soundin ilman sen suurempia taikuuksia.
Uuden levyn päätösraita Strange Earth Illusion on komea, yli 11-minuuttinen spektaakkeli. Kertoisitko hieman enemmän tästä kappaleesta?
– Emme soittaneet ”elokuvallista ja progressiivista” Strange Earth Illusionia kertaakaan läpi ennen studiosessioita vaan lopulliset ratkaisut syntyivät nauhoitusten aikana. Studiossa biisi tuntui jotenkin etäiseltä, mutta myöhemmin se on noussut omanlaisen tunnelmansa vuoksi erääksi albumin kohokohdista. Kappale tuntuu oikein hyvältä yhden aikakauden sekä albumin päätökseltä.
Kuten tuli jo ilmi, Vertigo on nauhoitettu yli puolitoista vuotta sitten. Voisi siis helposti kuvitella, että teillä on jo vino pino uusia biisejä?
– Todellakin… Tällä hetkellä tuoretta materiaalia on varmaan kahdeksankymmenen minuutin verran. Jatkoa on siis luvassa!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/21.