Muusikot saavat kympin, kun palvelun käyttäjä antaa muusikoille kympin jaettavaksi. Jos hän antaa kympin jaettavaksi muusikoille ja kirjailijoille, kymppi jaetaan muusikkojen ja kirjailijoiden kesken.
Ehkä asia on niin itsestään selvä, että se jäi sanallistamatta kulttuurikeskustelun tohinassa. Yllätyin silti.
Viittaan tässä tietenkin Spotifyn syksyllä solmimiin sopimuksiin, jotka toivat suomalaiset äänikirjat osaksi palvelua. Osa kirjailijoista piti manööveriä epäeettisenä, jotkut taas olivat huolissaan saaduista korvauksista. Kaksinkertaisen Finlandia-voittajan Pajtim Statovcin mukaan asia oli tyrmistyttävä. Susanna Hast kuvaili oloaan petetyksi. Kustantajat tekivät toki työtään: myivät tuotetta palveluihin.
Vaikka keskiössä oli musiikin suoratoistajaksi mielletty palvelu, käydystä keskustelusta puuttui tyystin musiikkialan ääni. Kenties solidaarisuudesta kirjailijoita kohtaan, kenties siitä syystä, että millään ei ole enää mitään väliä. Ehkä kakku on niin pieni, että sen jakaminen entisestään saa kohauttamaan hartioita eikä kapuamaan barrikadeille.
Tarkoitan siis sitä, että jos kuukausimaksulla sai aiemmin kuunnella musiikkia, nyt samalla hinnalla saa kuunnella musiikkia ja kirjoja. Minun logiikallani tämä tarkoittaa, että potti ei suurene, vaikka sitä jakamassa on entistä useampi taho.
Äänikirjakeissi ei jäänyt vuoden viimeiseksi Spotify-myräkäksi. Samalla kun palvelu tiedotti, että Suomessa kuunnellaan yhä poikkeuksellisen paljon suomalaista musiikkia, saimme kuulla, että palvelun suomalaisten soittolistojen kuratoinnista vastannut Samuli Väänänen sai lähtöpassit. Suomalaiset listat tehdään jatkossa Ruotsista käsin. Päätöstä perusteltiin ”prosessien sujuvoittamisella”.
Tämän myötä suomalaista musiikkia esittelevillä listoilla ei ole ollut juurikaan kotimaisia indiejulkaisuja. Tai jos on, ne ovat löytyneet listan häntäpäästä, millä ei ole mitään merkitystä, sillä listat on paskottu nostamalla niiden eteen muun muassa ruotsalaista räppiä ja tekoälyliejua. Prosessien sujuvoittaminen sujuu siis aivan yhtä hienosti kuin palvelun julistama taistelu AI-musiikkia vastaan.
Spotifyn vuoteen 2025 mahtui edellä mainitun lisäksi esimerkiksi haamuartistikohuja tekijänoikeuskorvauksien kiertämisestä sekä Daniel Ekin eettisesti vaikeasti sulateltavia aseteollisuussijoituksia. Mikään määrä kyseenalaista julkisuutta ei tunnu tarttuvan teflonisiin tech-veljeksiin, sillä vuosittaisia kuuntelutottumuksia paketoivaa Spotify Wrappedia jaettiin käyttäjien laitteista ennätyslukemin.
Uusi vuosi on vasta alussa ja julkaisutoiminta pyörähtelee käyntiin joulutauon jälkeen, joten jää nähtäväksi, miten Väänäsen poissaolo vaikuttaa muiden kuin suurimpien poptähtien striimimääriin. Huoli kentällä, etenkin indieyhtiöiden ja -artistien parissa, on kuitenkin todellinen ja perusteltu.
Vaihtoehtoja on, mutta Spotifyn 90 prosentin markkinaosuus Suomessa saa ne kuulostamaan aikamoiselta puuhastelulta. Muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, jos mitään ei tehdä. Sitä odotellessa Suomen musiikkiala vaikuttaa kaikki munat yhteen koriin laittaneelta ruotsalaisten haarakonttorilta.
Suomi-indie tänään -soittolista on päivitetty marraskuussa. Pitäisikö Suomi-indien toimia tänään?