Kieltämättä harvemmin tulee oltua keikalla, jossa bändin soitto meinaa hukkua sammakoiden kurnutukseen ja tasaisin väliajoin matalalta lavan yli lentävien lentokoneiden jylyyn. Nyt tiedän, että sekin on mahdollista. Onneksi illan yhtye, saksofonisti James Brandon Lewisin Red Lily Quintet ei antanut tilanteen hämmentää liikaa. ”Kyllä niiden lentsikoiden kanssa vielä pärjäiltiin, mutta ne sammakot, huh se oli kieltämättä vähän jokeri”, naurahtaa hyväntuulinen fonisti seuraavana päivänä festarihotellilla.
Lissabonin Jazz Em Agosto juhli elokuussa 40-vuotista taivaltaan. Gulbenkian-säätiön omissa tiloissaan eli Calouste Gulbenkian -museossa järjestämää festivaalia voisi oikeastaan luonnehtia pikemminkin konserttisarjaksi. Yhdentoista illan ajan kansainväliset ja paikalliset jazz-yhtyeet valtaavat Gulbenkiankin kolme lavaa. Viikolla kuullaan pääsääntöisesti yksi keikka illassa, viikonloppuisin kaksi. Keikkalippujen hinnat ovat paikalliseen hintatasoonkin suhteutettuna maltilliset, 7–15 euroa konsertista riippuen.
Festarin taustalla oleva säätiö on varakas ja se näkyy kaikessa tuotannossa, mutta ennen muuta onneksi ohjelmistossa, jota pitkäaikainen taiteellinen johtaja Rui Neves tiimeinen kokoaa vuodesta toiseen hienon avantgardistisella otteella. Nytkin mukana oli harvoin vastaan tulevia huippunimiä, kuten Bill Orcutt Guitar Quartet, saksofonisti Mats Gustafssonin Fire! Orchestra, pianisti Pat Thomasin Anthony Braxtonin musiikista inspiroitunut The Locals, sekä amerikkalaissaksofonisti Darius Jones Fluxkit Vancouver -yhtye. Kuratoinniltaan Jazz Em Agosto on eräs Euroopan jazzfestivaalikentän piristävimmistä ja seikkailullisimmista toimijoista. Tapahtumassa ovat vuosien varrella esiintyneet lukuisat vapaan jazzin uranuurtajat ja välillä on nähty myös erikoiskonsepteja, kuten vuoden 2018 kokonaan John Zornin musiikille omistettu keikkasarja.
Jazz Em Agosto soljuu puolentoista viikon läpi eteläeurooppalaiseen tapaan charmantisti ja turhia kiirehtimättä. Illalliselta ehtii hyvin keikalle ja esityksen jälkeen Gulbenkianin baari on auki. Tuntuu ehkä itsestään selvältä, mutta se että osa yleisöstä ja illan esiintyjät hengailevat keikkapaikan baarissa on itse asiassa yllättävän iso osa tapahtuman yhteisöllisyyttä. Samalla se tarjoaa kelle tahansa oivan portaalin syvemmälle musiikkiin. Haluaisitko keskustella Mats Gustafssonin kanssa tarkemmin baritonisaksofonin roolista jazzissa tai hänen tulevista julkaisuistaan? Ei ongelmaa: odota vartti keikan jälkeen ja artisti saapunee kyllä paikalle.
Toinen ilahduttava piirre Jazz Em Agostossa on yleisön monipuolisuus. Lapsiperheet, nuorisolaiset ja satunnaiskuulijat saapuvat paikalle ja viettävät iltaa sulassa sovussa marinoituneen pitkän linjan jazz-yleisön kanssa. Yli puolet keikoista noin 700-paikkaisessa ulkoilma-amfiteatterissa, kahdensadan kuulijan sisäsalissa ja noin tuhat vetävässä konserttisalissa oli loppuunmyyty. Huikea saavutus huomioon ottaen monen esiintyjän musiikin radikaalin luonteen. Päätöskeikalle saapui bussilastillinen ilmeisesti polttareista rantautuneita, lein koristautuneita nuoria naisia. Fire! Orchestra toimi hienosti illan hapokkaana huipentajana.
Kyseinen festarin päätösillan keikka olikin yksi monisyisen musaviikon huipuista. Mats Gustafsson johdatteli triona tunnetun Fire!-yhtyeen ympärille laajentuneen tähtiorkesterinsa upeaan Echoes-levyä (Rune Grammofon, 2023) peilanneeseen konserttiin, joka yllätti herkkyydellään ja vapautti rajuudellaan. Isoon yhtyeeseen päättäminen sai aikaan jubilantin lopputunnelman, jonka kruunasi tietysti Gulbenkianin baarissa tapahtunut erinomaisen nautinnollinen kaikille avoin ”hang”.
Muita keskeisiä artisteja vuoden 2024 tapahtumassa olivat kolme keikkaa heittänyt kitaristi Ava Mendoza, räväkällä tatsillaan keväisen April Jazz -keikan tapaan hurmannut Peter Evans Being & Becoming sekä portugalilaisista bändeistä onnistuneen debyyttikeikan heittänyt Zorn-jatkumolla operoiva trio Move.
Kun 40-asteisen hellepäivän jälkeen laskeutui lämmin hämärä, ja yleisö kokoontui Gulbenkianin tunnelmallisen amfiteatteriin iltaan avantgardejazzin pariin, oli ilmassa hienoa sähköä. Yhteisöllisyys hehkui yleisöstä, joka palkitsi käytännössä jokaisen kuulluista esityksistä hurraamalla seisaaltaan.
Darius Jonesilta löytyi täydellinen kommentti lentokoneen jyllätessä yli jälleen kerran kesken biisin teemaa avaavan välispiikin: ”This is a Fluxus moment!”
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 8/24.