Saksalaisen power metalin kivijalka Helloween teki melkoisen kulttuuriteon ottaessaan vanhat jäsenensä, laulaja Michael Kisken ja kitaristi-laulaja Kai Hansenin, takaisin riveihinsä. Seitsikon ensimmäinen yhteisalbumi, vuonna 2021 ilmestynyt Helloween, saa jatkoa hitusen vähemmän järkälemäisen Giants & Monstersin myötä.
Hyväntuulinen solisti Andi Deris kertoo, että yhteiselo bändissä on sujunut kaikin puolin mukavasti, ja ennen kaikkea odotettua helpommin.
– Kun päätimme tehdä tämän Pumpkins United -jutun, saatoimme vain toivoa, että kaikki menisi hyvin. Nyt voin sanoa rehellisesti, että tämä on ylittänyt kaikki odotuksemme. Siitäkään ei tietysti ole ollut haittaa, että ihmiset ovat ottaneet meidät vastaan niin hyvin. Nämä ovat olleet heittämällä elämäni parhaita vuosia, laulaja sanoo hymyillen.
Kun oli aika aloittaa toisen albumin luominen, bändin päällimmäinen ajatus oli tehdä siitä hieman helpommin lähestyttävä.
– Olemme hyvin tietoisia siitä, että Helloweenin menestyneimpiä julkaisuja ovat 80-luvun Keeper of the Seven Keys -levyt. Ne ovat sekoitus melodista speed metalia ja helposti kuunneltavaa materiaalia. Jos levyllä on hyvin vaativa biisi, jossa on paljon taajuuksia ja iskuja minuutissa, sekopäisyyden perään on hyvä pistää kepeämpi, vaivatta mukana laulettava kappale rauhoittamaan tunnelmaa. Biisit kuten I Want Out, Future World ja Dr. Stein ovat tästä hyviä esimerkkejä.
– Hoksasimme, että siinä on albumille hyvä resepti, joka toimii Helloweenin faneille. Luojan kiitos, suurin osa faneistamme arvostaa yhä kokonaisia albumikokonaisuuksia eikä kuuntele Tiktokista puolikasta biisiä sieltä ja toista täältä. Tämä fakta oli mielessämme, kun mietimme albumin rakennetta.
Bändissä on nykyisin niin monta säveltäjää, että biisimateriaalia tuli ovista ja ikkunoista.
– Uskomatonta kyllä, meillä oli pöydällä peräti 23 superhyvää biisiä. Valikoimme niistä albumin kappaleet pitäen edellä mainitun reseptin mielessä. Kaikki panostivat säveltämiseen kuin viimeistä päivää. Meihin iski yhtäkkiä oikea sävellysvimma, ja suoraan sanoen oksensimme ideoita ulos enemmän kuin koskaan aiemmin.
– Voin sanoa ylpeänä, että voisimme mennä studioon jo huomenna ja äänittää kolmannen levyn, sillä biisit ovat valmiina. Meidän täytyy vain pistää ne purkkiin. Se on fantastista, enkä ole kokenut tällaista koskaan aiemmin.
Uuden albumin kappaleista yksi, balladi Into the Sun, oli tarkoitus sisällyttää jo edelliselle levylle.
– Äänitimmekin sen, mutta loppupeleissä se oli virhe. Kun kuuntelimme lopputulosta, se ei kuulostanut Helloweeniltä vaan joltain Bon Jovin tai Adelen, kenen tahansa, biisiltä. Päätimme jättää kappaleen hautumaan ja muokkasimme sitä hieman, ja nyt olemme tyytyväisiä lopputulokseen.
Deris pohtii, että hyvä biisi-idea ei välttämättä ole hyvä idea bändille, jolla on niin tunnistettava tavaramerkkisoundi kuin Helloweenillä.
– Jos minun tai Michaelin laulun laskee sellaiselle sävelkorkeudelle, että biisin mukana on helppo laulaa, se ei kuulosta enää Helloweeniltä. Ymmärrän, miksi tuotantotiimi halusi edellislevylle mukana laulettavan balladin, ja sellainen sopii toki paremmin radioon, mutta vitut. Hyvä biisi on hyvä biisi, ja sellainen soi radiossa, oli se laulettu korkealta tai ei. Emme ole koskaan yrittäneet tehdä mitään hittisinglejä tai radiobiisejä – jos sellainen syntyy, se ei ole koskaan suunniteltua.
Ajan hermolla
Helloweenin jäsenet ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa, joten kokoontuminen yhteen sävellysvaiheessa ei tullut kysymykseen. Muusikot keräsivät biisi-ideansa pilvipalveluun, josta kaikki sitten latasivat ne ja lisäsivät sekaan oman panoksensa.
– Se helpotti prosessia valtavasti, sillä normaalisti viettäisimme kuukausia treenikämpällä! Jokainen sai työstää biisejä omalla ajallaan ja omassa ympäristössään. Itse olen yökyöpeli, joten otin aihiot työn alle ehkä puolenyön aikaan ja painuin studioon joskus aamuneljältä.
– Tällainen on melkoista luksusta verrattuna siihen, että bändin täytyisi pakottaa itsensä studioon joskus kahdelta iltapäivällä. Silloin on käytännössä jumissa treeniksellä, ja työpäivät kestävät tyyliin yhdeksän tuntia. Kotona työskennellessäni teen samat asiat neljässä tai viidessä tunnissa – silloin kun haluan.
– Kun on seitsenhenkinen bändi, normaali studiotyöskentely tarkoittaisi kompromisseja valtaosalle jengistä. Olen hyvin onnellinen, että elämme 2000-luvulla ja meillä on kaikki tämä teknologia käytössämme. Vaikka emme tapaisi toisiamme kasvotusten, voimme työskennellä yhdessä ja tehdä albumin, joka kuulostaa yhtenäiseltä bändilevyltä.
Giants & Monsters on ”vain” 50-minuuttinen albumi, kun taas edeltäjänsä kellottaa ilman bonusraitojakin lähes 65 minuuttia.
– Tunnin mittaisen tai jopa pidemmän levyn julkaiseminen ei ole missään määrin palkitsevaa. Kun kuuntelen itse levyjä, olen aivan loppu 50 minuutin jälkeen. Ennen vanhaan albumit olivat suurin piirtein 40-minuuttisia, ja se on juuri sopiva mitta. Sen pituista levyä kuunnellessa energia riittää loppuun asti.
Deris tiedostaa, että kaikkia on mahdotonta miellyttää, mutta bändi yrittää silti palvella kaikenlaisia kuulijoitaan.
– Olemme onnekkaita, että meillä on faneja kolmessa sukupolvessa. Niistä kaksi vanhinta ymmärtää vielä albumikokonaisuuksien päälle. He käyvät hakemassa fyysisen albumin levykaupasta ja menevät kotiin kuuntelemaan sen. Fanikunnassamme on myös nuorempia, jotka eivät välitä tuommoisesta. He kuuntelevat biisejä, joita striimauspalvelut tyrkyttävät, eivätkä tutustu levykokonaisuuteen ja kappalejärjestykseen, jonka olemme vaivalla suunnitelleet.
Solistien summa
Helloweenissä on nykyisin kolme laulajaa. Deris ja Kiske vuorottelevat ja duetoivat pääsolisteina, ja Hansen astuu mikrofonin eteen aina silloin tällöin, kun tarvitaan kimakampaa ja rouheampaa tulkintaa. Uutta levyä tehdessä lauluosuuksien jakaminen kävi helpommin kuin viimeksi.
– Viime levyä tehdessä se oli hyvin vaikeaa, olihan kyseessä ensimmäinen kerta, kun yritimme löytää toisillemme oikeita osuuksia. Vietimme todennäköisesti enemmän aikaa sen miettimiseen, kenen pitäisi laulaa mitäkin, kuin itse laulamiseen. Nyt päätimme säästää itsemme siltä vaivalta ja lauloimme Michaelin kanssa kumpikin kaikki albumin biisit. Jätimme siis tuotantotiimin huoleksi päättää, kuka esiintyy missäkin kohtaa.
– Tästä saattaa tulla vaikutelma, että minä ja Michael olemme laiskoja. Täytyy kuitenkin huomioida, että viimeksi emme laulaneet niin paljon kuin nyt. Silloin äänitimme ainoastaan ne osuudet, jotka meille oli suunniteltu. Kun biisit olivat nyt purkissa, lähdimme rannalle ja palasimme illalla studiolle kuuntelemaan tuotantotiimin tekemät sovitukset.
Deris kertoo, että 90 prosenttia tuottajien tekemistä sovituksista oli täydellisiä sellaisinaan.
– Vain kymmenen prosenttia vaati ronklausta. Kävimme ne kohdat läpi, ja sitten olimme täysin tyytyväisiä. Säästimme todella paljon aikaa, kun meidän ei tarvinnut käydä keskusteluja tai miettiä liikoja, vaan ainoastaan laulaa.
Hansenkin sai osansa.
– Tietysti halusimme, että hän laulaa itse tekemissään biiseissä niin paljon kuin mahdollista. Kokeilimme hieman eri juttuja, ja joissakin kohdissa panimme Kain laulamaan, kun minä ja Michael emme pitäneet omista suorituksistamme.
– Esimerkiksi Giants on the Run -biisin keskiosa oli Kain idea, ja hän ehdotti, että minä laulaisin sen. Hänen oma demolaulunsa kuulosti kuitenkin niin hyvältä, että päätimme antaa osuuden hänelle. Tarinan kannalta on siistiä, että biisissä on toinen ääni, joka tuo lyriikoihin uuden perspektiivin. Kun minä laulan, olen ikään kuin tarinankertoja, mutta kun Kai laulaa, hän on se jättiläinen – tai yksi niistä – joista biisi kertoo.
Kaikkien etu
Helloweenissä vuodesta 1994 mukana ollut Deris kokee nykyisen kokoonpanon ainoastaan hyvänä asiana. Laulajatoverin saaminen vierelle on ollut monella tapaa helpotus.
– Minun ei tarvitse enää pakottaa itseäni vetämään tosi korkeita ja vaativia biisejä, joissa Michael on todella hyvä. Hän on hommassa täydellinen ja se käy häneltä luonnostaan, mutta minulle se on rimpuilua ja rankkaa työtä. Olen tosi iloinen, ettei minun tarvitse enää vetää kuuluisia Helloween-biisejä yksin.
– Älä ymmärrä väärin. Minusta on kivaa vetää klassikkokappaleita, mutta verrattuna Michaeliin… Ensinnäkin hän on niiden biisien alkuperäinen solisti ja ne ovat hänellä verissä. Kun itse esitin näitä kappaleita – kuten tein yli 20 vuotta – minun piti aina pakottautua olemaan oma itseni ja välttää Michaelin tyylin kopioimista. Minulle käy työstä kuulostaa hyvältä ”hänen” biiseissään. Kun taas hän on Michael Kiske. Olen hyvin onnellinen, että hän on bändissä.
Lauluvastuun jakautuminen on etu myös konserteissa.
– Kun on kaksi päälaulajaa, voi pitää tarvittavia taukoja. Kun minusta tuntuu, että ääneni alkaa olla painuksissa, voin pyytää Michaelia ottamaan ohjat. Sitten pidän viiden minuutin breikin, joka auttaa minua selviytymään. Sama pätee toisin päin. Voimme muuttaa biisijärjestystä ja saatan vetää vaikkapa kaksi biisiä perätysten, jos Michael tarvitsee tauon.
Deris kertoo, ettei voisi enää kuvitellakaan paluuta entiseen.
– Jotkut valittavat, että laulamme nyt vain puolet normaalista. Se ei pidä paikkaansa, sillä vedämme yhdessä joka toisen biisin, tai jopa enemmän. Kun voimme pitää huilitaukoja, se mahdollistaa jopa kolmituntiset keikat ilman että äänemme kärsivät. Se on hyvä juttu paitsi meille laulajille myös heille, jotka tulevat katsomaan meitä.
Helloween on nyt, yli 40 vuotta bändin perustamisen jälkeen, valtavan suuri ja suosittu bändi. Monet yhtyeen loppuvuoden areenakeikoista on myyty jo loppuun.
– On helpottavaa, mieletöntä ja aivan uskomatonta, että tilanne on tämä. Se on jotain, mistä ei uskalla edes haaveilla. Olen hieman taikauskoinen kaveri, ja ajattelen aina, että täytyy varoa mitä toivoo, sillä saattaa käydä juuri päinvastoin. Kaikki on aivan mahtavaa ja enemmän kuin olisimme koskaan voineet haaveilla.
– Tiedostamme hyvin, miten erityistä on, että keikkailemme ympäri maailmaa ja myymme isoja areenoita loppuun kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Siitä on pakko olla kiitollinen joka ainoa päivä, eikä sitä saa pitää itsestäänselvyytenä. Tämä on ollut aivan hullu matka, ja olemme hyvin onnellisia siitä, missä olemme.
Mainitun konserttikiertueen avausbändinä toimii suomalainen Beast in Black.
– He sopivat rinnallemme täydellisesti. Heidän musiikkinsa on loputonta yhteislaulua, mahtavia kertosäkeitä ja tarttuvia biisejä. Olen kaivannut jotain tällaista pitkään, ja viimein meillä on bändi, joka tekee sen kaiken. En ole nähnyt heidän keikkojaan, mutta voin kuvitella, miten ihmiset laulavat mukana ja menevät aivan sekaisin.
– Kai fanittaa heitä kovasti. Hän kertoi meille jo vuosia sitten, miten löysi tämmöisen mahtavan bändin. Hän on niin innoissaan, että tulee todennäköisesti notkumaan lavan sivussa katsomassa heidän keikkaansa harva se ilta!