Viisi vuotta sitten jostain ilmaantui yhtye nimeltä Neiti Olga tarjoamaan jotain erilaista.
Jo utuiset kuvat ja shoegaze-henkinen musiikki enteilivät omaleimaisuutta, mutta erityisen poikkeavaa oli, että Neiti Olga jättäytyi varjoihin. Bändi ei ole soittanut tähän päivään mennessä yhtään keikkaa eikä juurikaan päivitä somea, ja kaikessa mitä se tekee, vallitsee mystinen aura. Yhtyeen Minä, aina -debyytillä (2020) unenomainen musiikki puhui täysin puolestaan.
Raotetaan verhoa hieman ja jutellaan Neiti Olgasta laulaja Elge Väisäsen, rumpali Miska Kuuselan sekä sävellyksistä ja muista instrumenteista vastaavan Mikko Kannialan kanssa.
– Joillakin sellainen itsensä esille tuominen sujuu varmasti luonnollisemmin. Me ollaan haluttu olla omia itsejämme, mihin on kuulunut se, ettemme pakottaudu someen tai musiikin ulkopuolelle, Mikko sanoo.
– Me haluttiin alusta asti, että Neiti Olga on musiikkia. Ettei meidän tarvitse tehdä tätä muiden tapaan. Tätä nykyä se ei ole enää helppoa ja paine kaikenlaiseen ulkomusiikilliseen on suuri, mutta emme välitä sellaisesta.
Elge lisää, ettei Neiti Olga ylipäänsä ole bändi, joka lähti ”vain soittamaan biisejä”, vaan se ryhtyi alusta asti tekemään musiikkia. Sävyero voi kuulostaa pieneltä, mutta sen merkitys on lopulta suuri.
– Siitä asti kun aloin kirjoittaa runoja, Mikko alkoi tehdä tekstien rinnalle musiikkia ja löydettiin Miska rumpaliksi, me ollaan haluttu tehdä haaveilemamme musiikki olevaksi, eikä siihen rinnalle tarvita mitään muuta.
– Meillä ei ole ollut koskaan sellaista ajatusta, että valloitetaan koko maailma tai edes Suomi tällä musiikilla. Totta kai se on tehty kuunneltavaksi, mutta haluamme antaa sen löytää kuulijansa ihan omillaan.
Erityistä herkkyyttä
Minä, aina -debyytti ilmestyi juuri oikeaan hetkeen. Elettiin poikkeusaikojen ensimmäistä vuotta ja Neiti Olga tarjosi sitä, mitä moni kaipasikin: kokonaan oman maailmansa, joka toimi kuulijoille eskapismin välineenä.
– Me ollaan edetty musiikkimme kanssa vaiston varassa ja yritetty tehdä niin luonnollista jälkeä kuin mahdollista, Mikko aloittaa. Vieressä hymyilevä Miska jatkaa ajatusta hieman erilaisella näkemyksellä.
– Debyytin kappaleet syntyivät niin, että Mikolla oli idea, joka soitettiin muutamaan kertaan yhdessä. Ei käytetty klikkiä tai mitään, soitettiin kaikki livenä. Tässä kohtaa matka oli vasta edessä.
– Kun kuulin lopulta valmiin kappaleen, johon Mikko oli tuottanut paljon tasoja ja Elge laulanut lyriikoitaan, kuulin sen koko Neiti Olga -maailman. Joskus kappaleista oli tosi monta erilaista versiota, mutta se oli mielestäni tärkeä osa matkaa.
Nuku vain yön yli -albumi otti aikansa. Se ilmestyy viisi vuotta debyytin jälkeen, ja Mikko sanoo työstäneensä sen viimeisiä yksityiskohtia vielä tämän vuoden puolella. Kaiken oli tunnuttava oikealta.
– Mulle on ollut koko ajan millimetrilleen selvää, millainen levy tästä tulee, Mikko sanoo ja kuvailee albumin tekotavan poikkeavan debyytistä jo siinä, että sen eri sovituksia soitettiin myös osissa.
– Jonkin verran syntyi musiikkia, joka ei enää mahtunut levylle, kun sen teossa kului niin paljon aikaa. Olin kuitenkin tekemässä tätä levyä jo silloin, kun Minä, aina syntyi, ja halusin tehdä jotain erilaista.
Mikko kuvailee debyyttiä ”eläimelliseksi levyksi, jolla sattui ja tapahtui”.
– Nyt tehtiin vaarallisen levyn vastapainoksi jotain ihan muuta. Tämä tunnelma vaati erilaista musiikkia, ja erilaista tapaa tehdä sitä.
Elge löytää itselleen tärkeän sanan kuvailemaan albumin luonnetta.
– Ensimmäisenä tulee mieleen menettäminen, monessa eri merkityksessä, laulaja sanoo.
– Albumissa on sellaista… pyhyyttä. Ensimmäisellä levyllä oli paljon pimeyttä, tällä taas on paljon valoa. Kummassakaan tapauksessa pimeys ja valo eivät kuitenkaan ole vain sitä, millaisiksi ne yleensä käsitetään.
Mikko nyökkäilee hymyillen ja sanoo, että Nuku vain yön yli -albumin kappaleet ovat ”erityisen herkkiä”.
– Kappaleissa on aika isoja kontrasteja, ja koen, että joskus hienovaraisimmat sovitukset toimivat parhaiten. Nyt mentiin ihan visuaalisuuksia myöten melkein toiseen laitaan kuin aika raskassoutuisella ensimmäisellä levyllä.
Toista tulkitsemassa
Vielä Neiti Olgan debyytillä osa sävellyksistä tehtiin teksteihin, mutta nyt musiikki syntyi jokaisen kappaleen kohdalla ensin.
– Välillä ihmettelen sitä taitoa, jolla Elge kykenee kirjoittamaan sanoituksia outoihin melodioihini, Mikko sanoo hymyillen.
– Usein demossa on vain vihelletty melodia antamassa vihiä laulusovituksesta, Elge lisää ja kertoo kirjoittavansa suomeksi, koska äidinkieli on hänelle luontevin tapa ilmaista itseään.
Mikko kuvailee Elgen tekstien lukemista ja kokemista lähes toismaailmalliseksi kokemukseksi.
– On ihmeellistä, kun kuulen laulun siinä muodossa, millä tavalla toinen on ymmärtänyt musiikkini, hän sanoo.
– Elgen lyriikat pukevat tätä musiikkia upeasti, ja usein käy niin, että ymmärrän itsekin niiden kautta jotain ihan uutta näistä kappaleista. Se on suurin piirtein paras tunne maailmassa. Varsinkin, kun en osaa kirjoittaa lyriikoita itse.
Nuku vain yön yli -albumilta nousee esiin yksi kappale, jolla kaikki kolme olgalaista kokevat musiikin ja lyriikan tanssin saavuttavan erityisen harmonian.
– Tulkaa kotiin -biisin tekstin valmistuttua tiesin, että tästä tulee albumi, Mikko sanoo.
– Siihen asti oli sävellyksiä ja haave albumista, mutta kun luin Elgen kaipaavan ja kauniin tekstin, tiesin että haluan tehdä levyn valmiiksi asti, vaikka se tarkoittaisi välillä luovuuden kivireen raahaamista.
– Kun kuulin sävellyksen ensimmäisen kerran, tiesin heti mistä kappale kertoo, Elge jatkaa.
– Teksti ei syntynyt helposti, mutta se valmistui nopeasti. Sävellys kutsui täysin mukaansa, eikä minun tarvinnut kuin sulkea silmäni, tunnustella sitä kappaletta. Sitten kirjoitin tekstin juuri siitä, miltä se tuntui.