Kun Marty Friedman soittaa Soundille eräänä päivänä maaliskuussa, Tokiossa kello käy jo iltaa. Muun muassa Megadethin klassikkoalbumeilla 1990-luvulla soittanut kitaristi on asunut Japanissa 2000-luvun alkupuolelta asti.
Keskustelu ottaa heti suunnan kohti Alexi Laihoa. Artistin poismenoa syvästi pahoitteleva Friedman kertoo ihastuneensa Laihon soittoon ja Children of Bodomin biiseihin heti Japaniin muutettuaan.
– En ollut siinä vaiheessa seurannut maailmanlaajuista metalliskeneä vuosikausiin sen kummemmin. Olin toki kuullut joitakin yhtyeitä, mutta ne tuntuivat toinen toistaan tylsemmiltä, sanoo Friedman.
– Menin sitten vieraaksi japanilaisen journalistin Masa Itohin radioohjelmaan, ja hän soitti lähetyksessä jonkun Children of Bodomin biisin. Olin kuin puulla päähän lyöty: aivan mahtavia melodioita ja riffejä, hienoa soittoa ja niin edelleen… En ole koskaan ollut kova ärinälaulun tai kosketinsoittimien ystävä, mutta Children of Bodomin materiaalissa nekin kuulostivat hyviltä. Oli hienoa tajuta, että heavy metalin maailmasta löytyy edelleen valtavia lahjakkuuksia, ja aloinkin seurata Children of Bodomin uraa tarkalla korvalla.
Vuonna 2014 Friedman julkaisi Inferno-sooloalbumin. Kitaristi kutsui levylle ulkopuolisia muusikoita, ja eräs heistä oli Alexi Laiho.
– Kun valmistelin Infernoa, päätin pyytää levylle hienoja vierailijoita. Tiesin Alexin olevan kiireinen, mutta päätin silti kysyä hänen mielipidettään. Ilahduin kovasti, kun hän ilmoitti saman tien olevansa mukana!
Megadethin Rust in Peace oli aikoinaan eräs Alexin ehdottomista suosikkilevyistä, joten pyyntösi oli hänelle kunnia-asia.
– Jos Alexi suhtautui vierailuunsa kunniana, niin tunne oli todellakin molemminpuolinen, nyökkää Friedman ja jatkaa:
– Palaan vielä Infernon lähtökohdan äärelle: en missään nimessä halunnut, että Alexi soittaa johonkin biisiin hätäisen soolon, ja koko homma on sitten siinä. Kysyinkin Alexilta, että huvittaisiko häntä kirjoittaa kokonainen kappale, johon minä sitten lisään joitakin omia ideoitani. Tämä sopi Alexille hyvin ja lopputulos on aivan loistava. Lycanthrope todellakin kuulostaa Alexi Laihon biisiltä, josta löytyy myös Marty Friedmanin puumerkkejä!
Siirrytäänpä sitten Infernon ääreltä Friedmanin uuden albumin äärelle. Huhtikuussa Euroopassa ilmestyvän levyn nimi on Tokyo Jukebox 3, ja pitkäsoitto seuraa vuosina 2009 ja 2011 ilmestyneitä Tokyo Jukeboxin ykkös- ja kakkososia.
– Nämä albumit sisältävät omia versioitani monenlaisista japanilaisista biiseistä. Olen valtavan iloinen, että pystyn tällä tavalla viemään täkäläisen musiikin ilosanomaa eteenpäin, sanoo Friedman.
– Aloin valmistella Tokyo Jukebox 3:a vuonna joskus 2019, sillä minulta haluttiin musiikkia Tokion olympialaisiin. Kisoja jouduttiin siirtämään, mutta päätin silti tehdä levyn loppuun asti. Urheilutapahtumista puheen olleen: kahden ensimmäisen Tokyo Jukeboxin musiikkia on hyödynnetty Tokion maratonin lähtöhetkien juhlallisuuksissa. Olen itsekin ollut paikan päällä soittamassa kitaraa ja lähettämässä juoksijoita matkaan.
Oletko ikinä ajatellut liittyä juoksijoiden seuraan?
– En todellakaan, nauraa Friedman.
– En usko, että jaksaisin juosta montaakaan kilometriä!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/21.