Arpan Muovipussi kummittelee -nelosalbumin julkaisusta ei ehtinyt kulua vuottakaan, kun viides levy jo näki päivänvalonsa. Syyskuun puolivälissä ilmestyneellä Peppuni kanssa -levyllä Arppa tekee monet asiat toisin kuin ennen: omakustannealbumi sisältää pääosin räppiä, ja se on tehty kaksistaan Okko Saaastamoisen kanssa tämän mökillä alkuvuodesta 2025.
Arppa eli Aaro Airola kehuu keväisiä kokemuksiaan kauttaaltaan todella hyviksi. Mökillä hänellä oli skarppi vuorokausirytmi, hän oli innoissaan meneillään olevasta projektista ja keksi helposti uusia riimejä. Ajellessaan Saastamoisen mökille Länsi-Uudellemaalle hän valitsi usein Youtubesta räppibiittejä sisältävän soittolistan ja kehitti niiden säestyksellä uusia sanoituksia.
Mökkisessioissa Airola räppäsi, Saastamoinen improvisoi rummuilla ja sen jälkeen alettiin rakentaa melodioita muiden instrumenttien avulla.
– Ennen olin ajatellut musiikintekemisen niin, että pitää olla harmonia ennen kuin voi avata suunsa. Ensin joku soitin, sitten vasta voi laulaa. Siksi olin meidän uudesta lähestymistavasta ihan että vau, en olisi uskonut, että se toimii. Sitten tulikin levy, Airola sanoo.
Alkuun kokonaisuudelle ei ollut julkaisupäivää, eikä Airola puhunut sen kehkeytymisestä oikein kenellekään.
– Mä vaan soitin Okolle ja sanoin, että mulla on tällainen idis, voinko tulla käymään sun mökillä. Kasaa rummut ja laita mulle mikki, niin näet sitten.
Vaikka kyseessä oli matalan kynnyksen projekti, sitä tehtiin tosissaan.
– Tietenkin kaikesta omasta musiikistaan pyrkii tekemään mahdollisimman hyvää. Tiesin esimerkiksi haluavani levystä vinyylipainoksen, ja kyllä mä myös haluan saada sen myytyä, Airola naurahtaa.
Peppuni kanssa on sitten debyytin ensimmäinen Arppa-albumi, joka ilmestyi omakustanteisesti. Viidestä kolme pois -kappaleessa Airola avaa hieman suhdettaan entiseen levy-yhtiöönsä Johanna Kustannukseen: ”Mutta sitte tuli tämmönen puheeks, homma johon meikä ei niin hevillä rupee, aikaan voitas saada jotain suurta, mutta minä haluan pientä, ja siinä mun suunta.”
– Mun on ollut koko ajan vähän vaikea suhtautua siihen, että levytyssopimuksen myötä joutuu luovuttamaan pois oman musiikkinsa oikeudet. Se on tuntunut epämukavalta, Airola sanoo.
– Olen myös sellainen tyyppi, että tykkään säätää ja sopia asioita yksin. Sitten mä ajattelin, että kokeillaan nyt tällä tavalla. Räppilevy mökillä ei kuitenkaan maksa ihan mahdottomia.
Levy-yhtiön alaisuudessa joutui tekemään kompromisseja, joista Airola huomasi valittavansa tuon tuosta. Nyt voi ainakin syyttää vain itseään, jos jokin juttu ei lähde, hän sanoo.
Samalla hän kiittelee entistä levy-yhtiötään siitä, että sai toteuttaa kolme albumia suurella budjetilla.
– Se oli tosi kivaa, että pystyi ottamaan hyvän studion ja hyviä tyyppejä soittamaan. On ollut tärkeää päästä näkemään, millä tavalla bändimusaa on mahdollista tehdä. Mun musiikki kehittyi noiden vuosien aikana ihan sikana.
Uuden levyn riimit syntyivät fraasi kerrallaan improvisoiden. Räppi ei ole Airolalle vierasta maaperää, vaikka hänen tuotantonsa on tähän mennessä pohjautunut enimmäkseen lauluun.
– Olenhan mä keikoilla improvisoinut kaikkea horinaa ja rytmiin lausumista. Lisäksi olen kuunnellut aina paljon hiphopia ja räbäytystä. Mac Miller on iso vaikute, ja sitten olen kuunnellut Stepaa. Ja Gettomasaa. Ja JVG:tä. Aika paljon kaikkia suomiräppiklassikoita, Solosta ja Kosolaa ja tällaista meininkiä. Pääosin 2010-luvun suomiräppiä, kaikkea feel good -hommaa.