Brassilegenda Sepultura soitti jäähyväiskiertueellaan Turun Rockfestin päälavalla torstaina 12.6., mutta orkesteria aikoinaan perustamassa ollut Max Cavaleraa ei luonnollisestikaan nähty niissä karkeloissa. Jotenkin ”tunnelmaan” sopi oikein hyvin se, että Cavaleran pitkäaikainen yhtye Soulfly soitti Suomessa vain pari päivää myöhemmin – jättiläisfestaria huomattavasti pienemmissä puitteissa täpötäydellä Helsingin Tavastialla. Max on kuitenkin aina ollut juuristaan kiinni pitävä ”UG-tyyppi” ja sellaisena hän taatusti pysyy hamaan loppuun asti. Pisteet siitä, ihan täydet pisteet.
Iltama alkoi mahdollisimman räväkästi, kun Maxia ja hänen veljeään Igoria (tilanpuutteen vuoksi kaksi G-kirjainta jäi nyt pois) aikoinaan kovasti innoittanut suomalaislegenda Terveet Kädet valtasi lavan etuosan Soulflyn romujen edessä. Jos lausahdus ”puoli tuntia turpaan” on joskus paikallaan, niin ainakin nyt. Suomen huikeimman eläkeläismiehen Läjä Äijälän kipparoima TK nimittäin tulitti reilun parikymmentä biisiä ilman sen kummempia levähdystaukoja eikä jättänyt kyseltävää tai jossiteltavaa.
Ehkä hämmentävintä on se, että TK:n energiamyrskyinen ja konstailematon paahto on edelleen, noin 45 vuotta orkesterin perustamisen jälkeen, täysin relevanttia kamaa. Joidenkin – ehkä hieman tietämättömien? – yleisön edustajien kasvoilta saattoi aivan selvästi lukea sen positiivisen ihmetyksen, mitä Terveiden Käsien raaka touhu heissä aiheutti: ”Mitä helvettiä tämä on? Ihan pirun kova!” Ei mikään ihme, että Massimiliano Antonio Cavalera ja Igor Graziano Cavalera olivat jo aikoinaan todella vaikuttuneita kaukana Brasiliassa…
Terveet Kädet ei myöskään aikaillut roudauksessaan, sillä lava oli heidän osaltaan tyhjä noin viisi minuuttia Pissaa ja paskaa -klassikon päättymisen jälkeen. Sitten vierähti parisenkymmentä minuuttia, ja Soulfly lennähti paikalle. Vähemmän yllättäen siivet kantoivat saman tien. ”Pomppuisempaan materiaaliin” tällä kerralla keskittynyt yhtye kiertää Euroopassa heinäkuun lopulle asti, mutta ainakin rundin alkumetreillä nelikko oli hurjassa vedossa – ja touhu jatkunee samanlaisena kierroksen päätökseen asti. Lavalta suorastaan tulvi hikistä ja raakaa energiaa, mutta niin tulvi yleisöstäkin.
Maxin karisma on edelleen ihan omaa luokkaansa, hänen rumpalipoikansa Zyon soitti pirun hienosti ja juuri ennen rundia mukaan liittynyt basisti Chase Bryant tuntui jo ottaneen oman paikkansa Maxin vierestä. Oli siellä toki myös toinen kitaristi Mike DeLeon, ja hyvin olikin. Myös hänen irvistyksensä olivat paikallaan.
Mutta hemmetti sentään, milloin Max on ottanut kitaraansa kaksi kieltä lisää? Kertokaa tietämättömälle!
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Terveet Kädet
Soulfly
