Odotukset olivat kaukana vasemman käden polun varrella, kun Kuopiossa 1990 perustettu Demilich ja samojen kalakukkojen äärellä 2001 alkunsa saanut Deathchain raahasivat niittirannekkeensa ja muut tarvittavat tuotteet Tampereelle toukokuun kuoppajaisten kunniaksi.
Ensimmäisenä estradille astelleella Demilich-kippari Antti Bomanilla piti kiirettä, sillä mies myi paitoja (tarjolla oli myös vaaleanpunaisia) vielä samalla kellonlyömällä, kun kiemuraisen avantgarde death metalin piti jo soida. No, muutamaa minuuttia myöhemmin Boman olikin jo lauteilla, mutta sen verran kiire miehelle kuitenkin tuli, että vesipullokin jäi nappaamatta mukaan. Onneksi yleisön puolelta tarjoiltiin laulaja-kitaristille tuopillinen elämän eliksiiriä.
Demilichin noin tunnin mittainen setti koostui yhtyeen ainoan albumin lisäksi vanhasta demomateriaalista. Harvakseltaan esiintyvä yhtye oli Tampereella terävässä iskussa ja kerran jos toisenkin täytyi ihmetellä Bomanin, kitaristi Aki Hytösen ja basisti Jarkko Luomajoen sormien hurjia juoksutuksia instrumenttien kauloilla. Erikoismaininta pitää antaa myös patteriston taakse, sillä sessiorumpali Kassara (läheisilleen Lauri Rytkönen) tarjoili jälleen kerran aivan hurjaa ajelua. (Näin toki tapahtui myös Deathchainin aikana, sillä Rytkönen tahditti myös illan toista yhtyettä,) Erikoismaininta menee toki myös Bomanille, jonka kappale-esittely ennen The Planet That Once Used to Absorb Flesh in Order to Achieve Divinity and Immortality (Suffocated to the Flesh That It Desired) -numeroa oli tietenkin eräs illan kohokohdista.
Demilich oli sataprosenttinen death metal -pioneeri jo 90-luvun alussa, mutta huomionarvoista on toki se, että yhtyeen saamista seuraajista – muun muassa Blood Incantation – huolimatta kuopiolaisyhtye operoi edelleen omilla taajuuksillaan. Aikamoista.
Deathchainin death-pitoinen raaka old school thrash on hieman perinnetietoisempaa, mutta se ei paljon haitannut, kun uutta albumia kovaa vauhtia työstävä viisikko kipusi lauteille niittirannekkeet kolisten. Ja siis voi jumalauta… Deathchain luukutti noin 45 minuutin mittaisen täsmäsetin, jossa ei ollut mitään liikaa eikä mitään liian vähän: koko homma oli pelkkää aatelistason karismaa pursuavaa deathrashia ensimmäisestä sekunnista viimeiseen.
Ankaran riffittelyn, nopeiden tempojen ja ihan perkeleen tiukan ja vaaraa tihkuneen soiton seasta esiin nousi myös kollektiivinen ”karjumistoiminta”: kun laulaja Kai ”KJ Chaos” Jaakkola sai raakaa tulitukea basisti Juha ”Kuolio” Harjulta, kitaristi Tommi ”Corpse” Hoffrenilta ja niinikään kitaraa soittaneelta Iiro ”Leper” Illmanilta, ruumiita alkoi tulla. Jumalauta mitä mylvintää.
Ja jos niitä erikoismainintoja vielä jaetaan niin pistetään medaljonkia ainakin solistin suuntaan. Jaakkola on harmaantuneessa parrassaan ihan käsittämättömän karismaattinen, energinen ja vakuuttava keulakuva, jonka välispiitkin osuivat ja upposivat: ”Ja nyt saatana huutakaa niin kuin olisitte ruumisarkussa elävältä haudattuna ja yrittäisitte raapia itseänne sieltä ulos!”
Kiroillaan nyt vielä kerran. Saatana miten kova Deathchain olikaan!
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
