Robbie Williams
Olympiastadion, Helsinki
20.9.2025
Robbie Williamsin konsertit eivät oikeastaan ole pelkkiä konsertteja. Pikemminkin ne ovat kuin yhteisiä retkiä Robbie Williams -satumaahan – huvipuistoon, jossa kaikkia laitteita koristavat artistin leveästi hymyilevät kasvot ja kummitusjunakin on täynnä Robbie Williams -hahmoja. Eikä kukaan virnuile tälle pöyhkeälle itsensä korostamiselle enempää kuin Williams itse.
Take Thatissä kuuluisuuteen kohonnut ja vuosituhannen vaihteessa supertähdeksi kasvanut Williams teki jo ensimmäisillä soololevyillään pilaa valtavasta egostaan, loputtomasta ihailun tarpeestaan ja holtittomasta elämäntyylistään. Vuosien mittaan tämä sirkus on muuttunut alati suureellisemmaksi.
Kehitys on johtanut siihen, että kun Williams nousee lavalle, yleisö ei saavu paikalle pelkästään kuulemaan hänen suosituimpia kappaleitaan. Niiden ohella katsojat haluavat nähdä artistin oman stand up -show’n – sen, miten loputtoman röyhkeästi illan tähti komentaa katsomon rakastamaan itseään ja virnistää omalle egoistisuudelleen.
Tämä on osoittautunut onnistuneeksi strategiaksi. Williams ei ole vuosiin julkaissut uusia hittejä, mutta silti hänen keikkansa keräävät Suomessakin Olympiastadionille 36 000 katsojaa.
Robbie Williams haluaa olla maailman suurin viihdyttäjä. Let Me Entertain You -tavaramerkkibiisistään tunnettu laulaja summasi asian Olympiastadionilla suunnilleen niin, että ”kun laulan, näen teidän hymyilevän, mikä tarkoittaa sitä että te viihdytte, ja se taas tuottaa minulle mielihyvää, koska näen, että saan teidät viihtymään”.
Hän veisteli, että Michael Jackson kutsui itseään nimikkeellä ”the king of pop”, vaikka kukaan ei sellaista arvonimeä ollut hänelle antanut. Jackson yksinkertaisesti nimitti itse itsensä popin kuninkaaksi, joten Williams on päättänyt nimittää itsensä samoin oikeuksin viihteen kuninkaaksi.
Suureellinen titteli, mutta se on osuva. Robbie Williamsia valovoimaisempaa artistia saa nimittäin hakea.
Harva artisti pystyy kutistamaan Olympiastadionin kokoisen tilan niin, että illan aikana unohtaa olevansa areenakeikalla. Williamsin vuolasta tarinointia kuunnellessa pikemminkin tuntuu kuin olisi katsomassa mukaansatempaavaa stand up -esitystä pienellä klubilla, kunnes bändi aloittaa seuraavan biisin, lavalle rientää tusinan verran tanssijoita ja videoscreeneille vyöryy lisää Williams-kuvastoa.
Williams yksinkertaisesti tuntuu harvinaisen viihdyttävältä seuralta lähipubiin oluttuopin äärelle. Ja tähteydestään huolimatta mies vaikuttaa niin maanläheiseltä, että hänet voisi hyvin kuvitella kapakkaan juttua iskemään.
Eikä sovi vähätellä miehen laulutaitojakaan. 51-vuotias artisti on solistina elämänsä vedossa. Olivat esitysvuorossa sitten omat hittikappaleet Angels tai Feel tai vaikka Frank Sinatran repertuaarista napatut New York, New York ja My Way, brittilaulajan ääni kantaa yhtä voimakkaasti kuin kolmekymppisenä.
Williamsin viimeisimmän kiertueen erikoisuuksiin kuuluukin se, että keikkojen settilistassa on kosolti lainakappaleita. Tai oikeastaan Williams yhtyeineen esitti omien biisiensä seassa eräänlaisia sikermiä, joissa tapailtiin hetken ajan esimerkiksi Blurin, Queenin, Beatlesin, Bon Jovin ja Village Peoplen hittejä. Ja kun Suomessa oltiin, yleisöä tanssitettiin myös Daruden Sandstormilla. Myös jotkut Williamsin omat biisit esitettiin lyhyinä pätkinä.
Ratkaisussa oli hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta nämä ohjelmanumerot innoittivat yleisön kunnioitettavaan yhteislauluun ja toivat esiintyjät ja katsojat lähemmäs toisiaan. Toisaalta ne aiheuttivat esitykseen hieman hermostuneen, nykivän rytmityksen, kun kappaleet loppuivat kesken tai vaihtuivat toisiinsa lennossa.
Coverit myös söivät tilaa Williamsin omalta tuotannolta: esimerkiksi Supreme-hitti jäi Helsingissä kuulematta. Huomionarvoista on sekin, että Williamsin kiertueen teemana on ensi vuoden alussa julkaistava Britpop-levy, mutta vaikka albumilta on julkaistu jo kolme singleä, keikalla näistä kuultiin vain toukokuussa ilmestynyt Rocket. Miten kova luotto Williamsilla on tulevaan levyynsä, jos sen biisejä ei esitetä livenä?
Voi olla, ettei Britpop tuo Williamsin kappalevalikoimaan uusia ikivihreitä. Se tuskin miehen vauhtia hidastaa: Williamsin esiintymistaidot ovat niin vahvat, että herra pysynee tukevasti areenaluokassa jatkossakin. Sen verran hyvin tässä huvipuistossa viihtyy.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti), Jenni Schildt (kuva, some)