Maamme suurimpia suomeksi esiintyviä metallibändejä edustava Stam1na on kyntänyt uraansa pian 30 vuoden ajan. Ensimmäinen, bändin nimeä kantava albumi julkaistiin vuonna 2005, jota seurasi heti seuraavana vuonna Uudet kymmenen käskyä. Levyjen yhteisiä synttäreitä juhlittiin kiertueella Skargelin Karkelot. Tampereen Tavara-asema myytiin loppuun ja Pirkanmaan väki pääsi kaamoksen keskellä nauttimaan metallinostalgiasta 15.11.2025.
Keikka oli siitä epätyypillinen, ettei lämmittelijää oltu otettu mukaan. Kitaristi-laulaja Antti Hyyrynen on viime aikoina siirtynyt kirjoittamaan teatteriesityksiä. Taival-nimeä kantavaa näytelmää esitetään tammikuusta maaliskuuhun Helsingin KOM-teatterissa. Skargelin Karkeloita varten Hyrde oli kirjoittanut keikan avaavan lyhyen historiikin Stam1nasta, jota bändi itse näytteli.
Bändin perustaminen Etelä-Karjalassa Lemillä kerrattiin Stam1nalle tyypillisen huumorin siivittämänä, jota jäsenet näyttelivät kukin omaan tyyliinsä. Lavan visuaalisen ilmeen oli suunnitellut bändin crew’sta tuttu Tuomas Petsalo. Stage edusti varhaisia aikoja Lemin soittokämpällä lampaineen ja Steve Vai -julisteineen. Siirtymä näytelmästä keikan alkuun oli luontevan ennalta-arvattava, sillä esitys päättyi Hyrden toteamukseen, että hän voi vaikka huudahtaa keksimänsä nimen bändille. Debyyttialbumin avaava Ristiriita kun alkaa osuvasti tuolla orkesterin nimen huutamisella.
Parin kappaleen jälkeen lavalle saapui kosketinsoittaja Emil “Hippi” Lähteenmäki. Vuonna 2009 Jurassic Rockissa bändin viralliseksi jäseneksi vihitty tamperelaistaiteilija tervehti kotiyleisöään lämmöllä. Välispiikeissä vitsailtiinkin, että jos vielä yksi Stam1nan jäsen muuttaa Pirkanmaalle, bändiä ei voi enää sanoa lemiläiseksi.
Hyrde ilmoitti ylpeänä, että tällä hetkellä bändin debyytti oli Suomen virallisella listalla kakkosena. Hevi myy! Uutta musiikkia on myös tulossa, josta saamme ehkä maistiaisia hyvinkin pian.
Stam1nan keikoilla on vieraillut monenmoista hahmoa. Tällä kertaa keikan puolivälissä Erilaisen rakkauden todistajaa tuli huutamaan Susivainaa-yhtyeen Kaisu Kärri. Kärri huusi mukana myös koko encore-kolmikon. Kärri laulaa Sananen lihasta -kappaleen levyversiolla, joka aloitti encoren.
Stam1na on tunnettu hassuttelemisesta ja välillä keikoilla saadaan kokea improvisaatiota instrumenttien vaihtaessa soittajaa. Hyrde pukeutui aurinkolaseihin ja Stone-lippikseen tiedustellakseen, että tahtoisiko yleisö kuulla rap-metallia tai jotain muuta. Yleisöltä taisi mennä tämä kysely ohi, sillä keikka jatkui Koe murha! -kappaleella. Muutama huuteli keikoilta tuttuja huumoribiisejä kuten Kulli-man. Huumorihetkiä koettiin myös basisti Kai-Pekka Kangasmäen ottaessa välispiikit haltuun. Näin pikkujoulukaudella kiertueen vaihtoehtoinen nimi voisi olla lemiläiseen tyyliin Sianpaskasta Joulua.
Encoressa näytelmäosuus jatkui ja improvisaatiohetkikin koettiin kitaristi Pekka Olkkosen hypätessä kiipparikioskin taakse. Hyrde sen sijaan ei saanut rumpali Teppo Veliniltä lupaa istahtaa Tama-setin taakse. Sananen lihasta/Likainen parketti/Paha arkkitehti ei suinkaan ollut keikan viimeinen osuus, vaan yhtye palasi vielä esittämään ankaran pittibiisin Kaksi reittiä, yksi suunta.
Itselleni tämä keikka oli laskujeni mukaan viideskymmenes, joten siihen suhtautui keikkakävijän roolissa tavallaan rutiinilla. Omissa kirjoissani Stam1na on Suomen kovimpia live-esiintyjiä, jolta voi aina odottaa kovatasoista suorittamista. Parin vuosikymmenen ajan bändiä seuranneena mukana huudettavat lyriikat tulivat selkärangasta. Vaikka tukka ei itsellä enää pyöri tuulimyllyn tavoin, oli tuttuja kappaleita helppo elää mukana.
Tavara-aseman lattialla pitti pyöri kuten kuuluukin, muovituopit saivat kyytiä ja hiki haisi. Yleisössä ei ollut pelkästään meitä varhaiskeski-ikäisiä – hienoa nähdä, että metalli puree nuoriin edelleen. Keikalla oli myös faneja Argentiinasta asti, jotka tuntuivat olevan tyytyväisiä kokemukseen Suomen pimeimmän kaamoksen keskellä.
Teksti: Ville Kangasniemi, kuvat: Julia Kenttälä
