Gordon Sumner alias Sting ei näytä pitävän valokuvissa poseeraamisesta. Kun yleisö sai Pori Jazzissa muuten kuvata konsertteja vapaasti vaikka järjestelmäkameroilla, Stingin keikan alla kuulutettiin, ettei tämä ole brittitähden tapauksessa sallittua. Mediatkin joutuivat pysymään kaukana lavasta, kun kuvia sai napsia parin kappaleen ajan miksauskopin luota.
Paha sanoa, mistä miehen haluttomuus juontuu. 73-vuotiaaksi varttunut laulaja on nimittäin ikäisekseen ihailtavassa kunnossa.
Tämä koskee sekä herran ulkoista habitusta että musisointia. Vetreänä pysynyt Sting käyskenteli pitkin lavaa rennoin elkein, ja mies käsitteli reissussa rähjääntynyttä sähköbassoaan kokeneen ammattilaisen otteella. Laulu ei kajahtanut ilmoille aivan yhtä vaivattomasti kuin nuorempana, mutta kenenpä seitsenkymppisen nyt kajahtaisi.
Sting tarjosi Porissa takuuvarman keikan, jossa triomuotoinen kokoonpano kävi läpi artistin tunnetuimmat hitit sekä muutamia harvinaisempia valintoja päälle ja poistui sitten suuremmitta fanfaareitta lavalta. Tarjolla oli sekä The Policen tuotantoa että Stingin soolouran kappaleita. The Policen haamu leijaili yllättävän vahvasti konsertin yllä: illan 18 kappaleesta 10 oli peräisin klassikkoyhtyeen katalogista.
Keikka oli naseva muistutus siitä, millaiset määrät vahvoja biisejä The Policen levyiltä löytyy. Roxanne, Message in the Bottle, Every Breath You Take, King of Pain, Walking on the Moon ja vaikkapa Wrapped Around Your Finger ovat kaikki varsin vakuuttavaa jälkeä. Illan tunnelmallisimmat osuudet olivat kuitenkin peräisin Stingin soolotuotannosta: Shape of My Heart, Fragile ja Fields of Gold ovat hiljentävän hienoja lauluja, jotka kestävät aikaa ongelmitta.
Stingin rinnalla musisoivat kitaristi Dominic Miller ja rumpali Chris Maas. Miller on Stingin pitkäaikainen yhteistyökumppani kaukaa 1990-luvun alkumetreiltä, ja Maas on nähty muun muassa Mumford & Sonsin ja Maggie Rogersin keikkakokoonpanoissa. Molemmat hoitivat hommansa vahvalla ammattitaidolla, ja erityisesti Maas käskytti patteristoaan miellyttävän vankoin ottein.
Konsertin ohjelmisto ja esiintyjien soitto olivat kohdallaan, mutta kovin lämminhenkiseksi iltaa ei voi kuvailla. Vain muutaman sanan yleisölle puhunut Sting pysytteli läpi konsertin etäisenä hahmona. Jos muutama vuosi sitten Porissa konsertoinut Robbie Williams likipitäen tunki katsojan iholle kertomaan tarinoitaan ja jutustelemaan mukavia, Sting ei sen kummempaa kontaktia katsojiin ottanut.
Parhaimmillaan, kuten keikan päättäneessä Fragilessa ja iki-ihanassa Shape of My Heartissa, Stingin laulu ja esiintyjäkolmikon soitto onnistuivat liikauttamaan jotain sydämessä. Monet kappaleet kuitenkin soljuivat sujuvasti mutta suurempia muistijälkiä jättämättä Porin himmenevään iltaan.
Soundin työryhmä: Saku Schildt (teksti ja kuva), Jenni Schildt (sosiaalinen media)