Teksti: Toni Keränen, kuvat: Timo Isoaho
Alun perin Nokialla järjestetty ja viime vuonna Tampereelle siirtynyt Tuhdimmat Tahdit on kerännyt kiitosta leppoisana ja lipunhinnoiltaan varsin huokeana festivaalina. Soundi vieraili paikalla tämänvuotisen tapahtuman lauantaipäivässä.
Tämän kirjoittajalle Tarot oli 1980-luvun lapsuusvuosina äärimmäisen tärkeä bändi, joka osoitti, että Suomessakin voidaan tehdä kansainvälisen tason heavy metalia. Kohta perään iski Stone, jonka nerokas ja vimmainen speed/thrash oli vielä asteen verran vakuuttavampaa globaalissa vertailussa. Keulamies Janne Joutsenniemen seuraava kokoonpano Suburban Tribe lähti melodisempiin maisemiin, mutta hurmaannutti yhtä lailla. Niinpä juuri paluun keikkalavoille tehneet Tarot ja Suburban Tribe olivat ne suurimmat vetovoimatekijät matkata Tampereelle – eikä tarvinnut pettyä!
Tarot aloitti ylväällä Pyre Of Godsilla ja yhtyeen jäsenten kasvoilta näki, että nyt ollaan mieluisan asian ääressä. Loppupuolella keikkaa kärsittiin ilmeisesti teknisistä ongelmista, mutta se ei suuremmin riemua vähentänyt.
Itse olisin tosin toivonut enemmän kappaleita kahdelta ensimmäiseltä levyltä, nyt kun niiltä kuultiin vain Wings Of Darkness ja Lady Deceiver. Varsinkin ensin mainittu räjäytti tajunnan ja vei tunnelmat ala-asteaikoihin, jolloin itse tehdyn puupenaalin kannessa luki ”KISS is best and Tarot”. Lisäpisteet täytyy antaa Turmion Kätilöistä lainatulle rumpalille Antero Seppäselle, joka paikkaa enemmän kuin hyvin legendaarisen ja surullisesti jo edesmenneen Pecu Kinnarin paikan patteriston takana.
Suburban Tribe. Kuva: Timo Isoaho
Suburban Tribe taas ei jättänyt minkäänlaista toivomisen varaa settilistallaan. Odotetusti Oil And Water ja Silent Rain koskettelivat sielua nautinnollisimmin, mutta myös esimerkiksi alkuperäisen laulajan Jouni Markkasen vierailun sisältäneet Sunflower ja First Spring Day miellyttivät kovasti. Ilmassa oli tietynlaista perhejuhlan tuntua.
Laulaja Ville Tuomen Kyyria teki paluun jo viime vuoden keikkarupeamalla ja nyt on onneksi saatu jatkoa Suburban Triben comebackin muodossa. Fanipoikana ei voi tarpeeksi paljon hehkuttaa sitä riemua, jota nämä paluut ovat aiheuttaneet. Tuomen riipaisevan sielukas ääni soi nytkin täydellisesti, ja toivoa vain sopii, että Joutsenniemen hienot sävellykset vielä tulevaisuudessakin saisivat Tuomen äänen tulkikseen.
Sympaattisen festivaalin lauantain muut kohokohdat sujuivat punk-sukuisen rokkaamisen tahdissa. Genren kotimainen pioneeri Klamydia ei osoita pienintäkään väsymisen merkkiä, mutta keikka oli samalla myös sykähdyttävä. Isi haisee rokkenrollilta tuntui allekirjoittaneesta hyvinkin omakohtaiselta ja Pyyntö sekä Pienen pojan elämää saivat lähes kyyneliin lapsuusteemoillaan.
Myös Huora toimii joka ainut kerta. Sanoituksissa mennään välillä hyvin raskaissa teemoissa, mutta energinen ja hyväntuulinen esiintyminen tuo aina pakostakin hymyn huulille. Kovia ja kiljua -päätösbiisin aikana lavan edusta oli täynnä onnellisen näköisiä ihmisiä.