AESOP ROCK: Labor Days

Viimevuotinen Float, newyorkilais-MC:n ensimmäinen laajasta jakelusta nauttiva äänite, sai vaikuttavan vastaanoton hip hopia laaja-alaisesti seuraavien harrastajien keskuudessa, ja kriitikot olivat haltioituneita. Nyt Ian Bavitzin tähti on kirkkaampi kuin koskaan. Uusi albumi listattiin Urb-lehdessä korkealle vuoden tulevia kohokohtia esittelevällä listalla. Sen julkaisee oikea yhtiö ja se on kokonaisuutena edeltäjäänsä eheämpi, äänenlaatunsa puolesta vertailukelpoinen isompien tuotantojen kanssa. Näin ollen sillä on mahdollisuus saada osansa myös crossover-julkisuudesta.
Aesop Rock on vaikeasti jäsenneltävä puheenaihe. Ace kuuluu niihin harvalukuisiin hip hop -lyyrikoihin, joiden olennaisuutta on turhaa edes yrittää vangita paperille – ja joiden yhteyteen Plug Onen "every word I say should be a hip hop quotable" -lause sopii ongelmitta. Monet jopa puhuvat Aesopin sanastosta latistaen riimit säännönmukaisia kaavoja totteleviksi, vaikka ainakin omalla kohdallani osa Aesopin töiden viehätyksestä piilee arkikielessä esiintyvien ilmaisukeinojen – idiomien, sananlaskujen ja kielikuvien – ja Aesopin havaintojen sekä ajatusten välillä poukkoilussa, ei itsetarkoituksellisessa vaikeaselkoisuudessa, josta Aesopin nimekkäimpiä kollegoita aika ajoin syytetään.
Labor Days on teksteiltään haastava siinä missä Aesopin aikaisemmatkin työt, mutta tarkkuudella toteutetut koukut ovat selkeämpiä kuin koskaan. Ne toimivat tienviittoina ja rajaavat rönsyileviä tulkintoja. Rytmitykseltään ajoittain monimutkainen tyyli ja intohimo tuovat yhdessä sanojen kanssa väriä sinne missä sitä eniten kaivataan – äänenkäyttöön ja yksi-ilmeiseen, ohueen tuotantoon. Kuten valitettavan usein, niin sanotut progressiiviset MC:t tyytyvät tasaisiin, triviaaleihin rytmeihin ja kollaaseihin, eivätkä kunnianhimoiset konseptit saa arvoistaan vastapainoa tuotannosta, oli se normaalikriteerein arvioituna kuinka toimivaa tahansa. Tässä suhteessa Labor Days ei tee poikkeusta, vaikka Blockhead, Omega One ja Aesop tekevätkin laadukasta biittiä.
Coma-singlen b-puoli, upealla biitillä varustettu Daylight KRS-pätkineen, on omalla sarallaan osuva muistutus MC-taiteen potentiaalista kehittyä suoraviivaisesti musiikillisia kompromisseja kaihtaen mutta perinteistä tinkimättä – ja ilman valtavirrasta poikkeaville MC:ille harmillisen usein tyrkättävää taidekahvilaleimaa. Siinä missä Daylight käy aiheesta toimivana esimerkkinä, Save Yourself keskittyy itse kysymykseen: "Shut the fuck up and realize what you`re holding ain`t really broken." Sen enempää Aesop ei käsittele ikuisuuskysymyksiä muutamaa humoristista bootleg- ja mainstream-huomautusta lukuun ottamatta.
Yksilön ja työn suhteeseen pureutuvan Labor Daysin tulkinnan kannalta keskeisimmäksi kappaleeksi nousee taiteilijan lyhyen uran kenties vähiten erittelyä kaipaava kirjoitus, No Regrets -kertomus, joka on selittämättömästi sijoitettu levyn alkupuoliskolle. Kappale käy kolmessa säkeistössä läpi omissa oloissaan maalaavaan Lucyn elämänkaaren, ja loppuiskulla Aesop alleviivaa tarinan opetuksen. Lucy selventää, miksi hän ei ole koskaan unelmoinut: unelmat kertovat haaveistamme, joita emme ole toteuttaneet. Sitten Lucy kuolee.