ANGIE STONE: Stone Love

Viisi vuotta sitten ilmestynyt Mahogany Soul kuuluu uuden soulin vankimpiin debyytteihin. Sitä seurannut Black Diamond on yksi genren merkkilevyistä, kerrassaan tasapainoinen ja sydämellinen suoritus, josta on paha pistää paremmaksi. Levy-yhtiön myynti-ihmiset ovat kuitenkin rustanneet Stone Loven kanteen tarran, jonka mukaan se on "the best album yet from the first lady of neo soul". Ei pidä paikkaansa. Kelpo levytys on tämäkin, muttei vedä vertoja supersielukkaalle edeltäjälleen.

Stone Love ujuttautuu kohti kynttilänvalossa nautittavaa pehmoista kutusoulia. Ehkä Angie elää lemmekästä kautta ja haluaa vähäksi aikaa unohtaa gheton kovat kulmat. Hänellä on siihen tietysti oikeus. Ponkaisihan Marvin Gayekin What's Going Onin vakavamielisistä teemoista suoraan Let's Get It Onin vesipatjalle. Eikä tässä toki ole kysymys sukelluksesta R&B:n valtaväylillä jylläävän vähämielisen metritavaran tasolle.

Angie Stone käsittelee rakkauden eri muotoja viisaasti jalat maassa ja pitää musiikillisen riman korkealla. Single I Wanna Thank Ya ei välttämättä kaipaa Snoop Doggin sanailua. Pelkkä lauluversio toimii paremmin. Anthony Hamiltonin ja Betty Wrightin vierailut kytkeytyvät kokonaisuuteen luontevasti.

Jos ensivaikutelma tuntuu laimealta, ei silti kannata luovuttaa. Stone Love tekee itseään tykö verkkaisesti ja osuvimmat biisit (That Kind Of Love, Cinderella Ballin') tulevat vastaan levyn jälkipuoliskolla. Mutta silti, joku 20 Dollarsin tapainen realismipaukku kyllä terästäisi levyn ilmettä.