Tästä levystä jää kaksijakoinen olo. Sillä on ehdottomasti hetkensä, mutta kokonaisvaikutelma on vähän puuduttava. Olisin todella halunnut pitää tästä albumista.
Kuuntelu kuuntelulta enemmän minua alkoi rassata omaan makuuni ylikäytetty grammarimusiikki ja muu menneiden aikojen hourehdinta. Ymmärrän toki, että kun kantavana teemana on ensimmäinen maailmansota, kyse on tunnelman luomisesta, mutta vähemmän olisi tässäkin tapauksessa enemmän. Vanhat nauhoitukset ovat yleisesti käytetty tehokeino monenlaisessa musiikissa, mutta joka väliin tumpattuna se ei toimi edes tällaisessa yhteydessä.
Levyn puhtaat laulut toimivat death- ja doom-rytinän seassa upeana mausteena, mutta toisinaan ne aiheuttavat lievää niskavillojen käkertymistä. Kahdella raidalla kuullaan vierailevia laulajia: Prisoner of Warille äänensä lainaa Christopher Scott, ja sitä seuraavalla A Duty to Escapellä kuullaan My Dying Bridesta vastikään erotettua Aaron Stainthorpea.
Sotahommista enemmän kiksejä ammentava saisi tästä varmasi minua paremmat sävärit. Pystynkin helposti kuvittelemaan levyn taustamusiikiksi johonkin armeijajuttuja pursuilevaan miesten saunailtaan.