Arvio: Ajan myötä totisemmaksi mennyt Puscifer nojaa Normal Isn’t -levyllä edeltäjiään enemmän gootti- ja jälkirockiin

Puscifer ei ole ikinä yltänyt Maynard James Keenanin muiden bändien korke­alle tasolle, mutta Normal Isn't on lopulta vähän pettymys yhtyeen omillakin standardeilla.
Arvio julkaistu Soundissa 1/2026.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Puscifer
Normal Isn’t
Rise

Toolin ja A Perfect Circlen laulajan Maynard James Keenanin kolmas bändi Puscifer starttasi vuoden 2007 ”V” Is for Vaginalla puoliksi huumoribändinä. Linja jatkui pitkään, mutta viimeistään Existential Reckoningil­la (2020) ote alkoi olla totisempi.

Haudanvakavista muista akteis­taan Puscifer erottuu myös sillä, että se on vahvasti Keenanin pro­jekti. Toolissa kitaristi Adam Jones ja A Perfect Circlessä multi-instru­mentalisti Billy Howerdel vastaavat pitkälti sävellyspuolesta. Normal Isn’t -levyllä Keenan on ottanut vielä entistä enemmän kirjoitusvas­tuuta ja tuonut Pusciferille valmiita demoja työstettäviksi.

Puscifer ei ole ikinä yltänyt Keenanin muiden bändien korke­alle tasolle, mutta silläkin on ollut hetkensä alkuaikojen Vagina Mine-ja Tumbleweed-biiseistä Existential Reckoningin kokonaistaideteokseen.

Edeltäjiään enemmän gootti- ja jälkirockiin nojaava Normal Isn’t on lopulta vähän pettymys Pusciferin­kin standardeilla. Biisit eivät ole erityisen muistettavia, eikä Keena­nin erinomaista lauluääntä päästä hyödyntämään kovin hyvin. Bändin itse tuottaman levyn sounditkin ovat liian ohuet ja sekavat.

Muut artistin levyarviot