Eklektinen metallisirkus Ruotsinmaalta rymistelee kuulokenttään kymmenennen pitkäsoittonsa merkeissä.
Tylsiä ja itseään toistavia hetkiä ei löydy, mistä pitävät huolen tyylistä toiseen poukkoilevat biisit. Kymmenen kappaleen joukkoon mahtuu niin sankari-, piraatti- ja folkheviä, alavireisen rytmikästä metalcore-jyräystä (jossa bändi on vahvimmillaan), groove metalin ja popin sekoittelua, diskotamppausta Rob Zombien tapaan kuin pianovetoista goottimetallitunnelmointiakin.
Vaikka Avatar saa paperilla sillisalaattimaiselta vaikuttavan poukkoilun kuulostamaan luonnolliselta ja sujuvalta, eikä biisikatraasta löydy hutilaukauksia, punainen lanka saisi olla hieman vahvempi ja kokonaisuus koherentimpi. Asiaa saisi korjattua parempaan suuntaan jo istuvammalla biisijärjestyksellä.
Tällaisenaan Don’t Go in the Forest on kuin kokoelma erilaisia, sinänsä hyviä ja väkeviä sinkkujulkaisuja.
