Bruit ≤ on ranskalainen instrumentaalista post-rockia soittava entiteetti, jonka soitinarsenaaliin kuuluvat kitaran, basson ja rumpujen lisäksi sello ja viulu. Soundimaailmaa täydennetään sampleilla ja elektronisilla hilavitkuttimilla.
Musiikki on taiteellista, kokeilevaa ja todella vaativaan makuun. Parhaimmillaan se on hyvinkin kaunista, tunnelmallista ja sinemaattista. Pahimmillaan tarjolla on ärsyttävää nykimistä ja kakofoniaa, jossa jokainen soitin sooloilee omiaan säröfiltterin läpi ja päälle on lyöty vielä ekstrasurinaa ahdistuksen maksimoimiseksi. Ahdistavuuteen on varmasti tähdättykin, tarkoittaahan bändin nimikin melua, mutta efekti ei liene ihan sitä, mitä on haettu.
Asiaa ei helpota, että kuulija heitetään heti kättelyssä syvään päätyyn ja bändin maalaileva puoli antaa odottaa itseään. Mitä pidemmälle levy etenee, sitä enemmän melodisuus ja elokuvamainen tunnelmointi saavat jalansijaa, ja hyvä niin. Toiseksi viimeisessä – ja myös toiseksi pisimmässä – kappaleessa Technoslavery/Vandalismissa kauniit ja ahdistavat puolet ovat parhaiten tasapainossa ja tukevat toisiaan.
Tällaiselle musiikille on osaavissa käsissä aikansa ja paikkansa, mutta nyt kiikutaan tekotaiteellisuuden rajalla.