Norjalaisen Cadaverin ensimmäiset levyt Hallucinating Anxiety (1990) ja …in Pains (1992) ilmestyivät juuri ennen black metalin läpimurtoa. Yhtäkkiä jenkkityyliselle tekniselle death metalille ei ollutkaan enää kysyntää, ja bändi lopetti melkein kymmeneksi vuodeksi.
Siinä on kuitenkin vain puolet totuudesta. Cadaverin materiaali ei pystynyt kilpailemaan laadullisestikaan Satyriconin tai Emperorin kanssa. Vaikka bändi jäljitteli aika hyvin Cynicin tapaista Florida-deathiä, sen biisit eivät olleet samaa tasoa. Vielä suurempi ongelma oli todella tuhnuinen soundi.
Myöskään Hymns of Misanthropyn soundeissa ei ole hurraamista. Toteutuksesta paistaa läpi, että kyseessä on omakustanne eikä isomman lafkan tuote. Alkuaikoihin verrattuna bändin ote on kuitenkin selvästi ammattimaisempi.
Jos äänimaailmassa on päästy eteenpäin, sävellyspuoli junnaa paikoillaan. On vähän mystistä, miten Cadaver vaikuttaa jäljittelevän kolmekymmentä vuotta myöhemminkin samoja vanhoja Cynic- ja Atheist-levyjä.
Uusien ideoiden puutteesta kertoo sekin, että marraskuun lopulla julkaistiin uudelleenäänitetty versio bändin debyytistä.