Kaksikymmentä kappaletta deathcorea, jossa liikutaan sujuvasti itseinhon kusiselta alttarilta vaimonsyöntiin ja todetaan EU:n olevan silmukka Euroopan kaulan ympärillä. Ulvilassakin surmataan ja soitellaan hätäkeskukseen.
Cannibal Accident kertoo olevansa livenä psykofyysinen kokemus. Se pitää muuten paikkansa. Disgust-levyllä grind- ja hardcoren sekainen meuhkaus, bändin vanhan liiton tapa sotkea paikat verellä ja suolenpätkillä sekä ottaa vähän kantaakin vanhenee kuitenkin yllättävän nopeasti.
Aluksi Disgust saa virnuilemaan, kun tempot ovat lähes poikkeuksetta tapissa ja kaikki mahdolliset asiat revitään riekaleiksi. Levyn edetessä hymy alkaa hiljalleen hyytyä. Cannibal Accident osoittaa, että juuri grindcore on aivan helvetillisen vaikea raskaamman musiikin laji. Tuntuakseen sen pitää potkia ihan täysillä.
Disgustin vimma pitää otteessaan noin levyn puoliväliin, kunnes ajatukset alkavat harhailla. Niin ei koskaan kävisi hikisessä grind-iltamassa. Keikkoja ei voi tietenkään olla ilman levyjä, mutta albumina Disgust ei seiso kompastelematta omilla jaloillaan. Kovempia riffejä ansiokkaan meuhkaamisen kylkeen odotellessa.