Ruotsalainen Gaupa soittaa progesävytteistä ja psykedelialla maustettua, Black Sabbathille suuresti velkaa olevaa doom/stoner rockia. Bändin vahvuuksiin kuuluvat groove, väkevät ja tyylikkäät riffit sekä keulahahmo Emma Näslund, jonka räväkässä soundissa on aavistus Björkiä, ripaus Grace Slickiä ja roppakaupalla heittäytymistä ja asennetta.
Minialbumi Fyr esittelee yhtyeen eri puolia neljän biisin verran. Lion’s Thorn maalailee synkillä sävyillä ja pitkin vedoin. Suoraviivaisempi Heavy Lord ja maukkaan toolmaisella riffillä jyräävä Ten of Twelve etenevät vauhdikkaammin ja eri tavalla progesti. Elastic Sleepissä keittoon lisätään itämaisia sävyjä ja psykedeliaa, ja pitkä instrumentaaliosio antaa soittajille tilaa loistaa Näslundin rinnalla.
Gaupa hallitsee suvereenisti niin doomahtavan raskastelun kuin stoneristi rokkaavan ja rollaavan ilmaisun. Biisinelikosta makuhermoja kutittelee tehokkaimmin Ten of Twelve, jonka paljastamaa puolta itsestään orkesteri voisi vilautella jatkossa enemmänkin.
Fyr ei maistu lainkaan välityöltä niin ikään mainion Myriadin (2022) jälkeen vaan toimii hyvänä siirtymänä kohti tulevia, odottamaan saavia seikkailuja.
