Ruotsalaisen stoner rock -yhtye Gaupan musiikissa groovaavat ja tarttuvat, fuzzin surinalla kyllästetyt riffit sekoittuvat progressiivisiin, psykedeelisiin ja folkahtaviin elementteihin. Solisti Emma Näslundin ulosannissa on vahvoja Björk- ja Grace Slick -viboja, ja yleisestikin ottaen bändin yllä leijuu Jefferson Airplanen henki.
Myriad on 2017 perustetun yhtyeen toinen albumi. Perusainekset ovat samat kuin Feberdröm-debyytillä (2020), mutta ruuvia on kiristetty intensiteetin, soundien ja vähän joka osa-alueen kohdalla.
Levy alkaa Exoskeletonin rouhealla ja reippaalla groovella. Diametrical Enchantress edustaa painavampaa poljentoa tarttuvalla kertsillä. Matka jatkuu viipyilevän tunnelmoinnin ja synkemmän, jopa uhkaavan maalailun puolelle keskivaiheen biisikolmikolla Moloken, Ra ja Elden. Rokkaava My Sister Is A Very Angry Man nostaa taas kierroksia maukkailla riffeillä Näslundin päästessä revittelemään kunnolla. Akustinen Sömnen tarjoaa pienen hengähdyksen ennen Mammonin eeppistä ja polveilevaa lopetusta, joka summaa komeasti koko levyn.
Gaupa on tavoittanut sen mystisen jonkin, mikä tekee bändistä erittäin vetoavan ja nostaa monia vertaisiaan ylemmälle tasolle.