Siinä missä riffimaisteri Mark Tremontin pääasiallisen työnantajan Alter Bridgen toiminnasta hävisi se viimeinenkin ripaus sielukkuutta vasta viimeisimmällä albumilla Pawns & Kingsillä (2022), takakireä turbojyystö on ollut Tremontin ohjenuora koko soolobändin olemassaolon ajan, reilusti yli kymmenen vuotta.
Tremonti on edelleen geneerinen, tukkoon tuotettu mättöversio Alter Bridgestä. Turha pullistelu syö kaiken hapen sinänsä oivallisilta melodioilta, ja aina kun päästään laulumelodioiden pariin, ei voi olla pohtimatta, kuinka paljon paremmin Alter Bridge -kurkku Myles Kennedy luritukset laulaisi. Mark Tremonti ei ole huono laulaja, mutta koko levyllinen millintarkkaa fraseerausta tuntui jo debyytti All I Wasilla (2012) puuduttavalta.
Terapiaprojektiksi raskaammalle lapioinnille perustetun Tremontin funktio on aina jäänyt hieman epäselväksi. Kaiken The End Will Show Us How’lla kuultavan voisi toteuttaa emobändissä, mutta nyt käteen jää kaksi epätasaisia levyjä julkaisevaa operaatiota.
Mullanmakuisen kompromissin sijaan olisi mielenkiintoista kuulla ammattimiehen sukeltavan jonnekin eri yhteyksissä merkittäviksi mainitsemiensa Slayerin ja Mercyful Faithin välimaastoon.