Arvio: Genom Natten saa jokaisen rivinsä kuulostamaan uskoutumiselta ja vahvimmatkin nuottinsa värisemään kaipuusta

Joel Sjöön ja Alessandra Güntha­rdtin duo ei pelkää kliseitä, muttei myöskään juutu niihin.
Arvio julkaistu Soundissa 11/2025.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Genom Natten
Genom natten
Playground

Joel Sjöön ja Alessandra Güntha­rdtin uutuusprojek­tin nimi kertoo kaiken tarvittavan. Genom Natten vie sudenhetkiin, joina tunteet ovat valonarkoja, epätoivo kärjistyneimmillään ja intohimo kohtalon sanelemaa.

Kaksikko ei pelkää kliseitä, muttei myöskään juutu niihin. Se saa jokaisen rivinsä kuulostamaan uskoutumiselta ja vahvimmatkin nuottinsa värisemään kaipuusta. Päävastuun tunnelmasta kantaa Günthardt, jonka ääni on laulujen sielu ja sydän. Kohtalokkaasti soiva, hajoamispisteeseen kiristyvä tulkin­ta lähestyy jatkuvasti teatraalisuu­den rajaa mutta säilyttää viiltävän vetovoimansa.

Instrumentaation tehtäväksi riittää kulissien pystyttely. Genom Nattenin mustanpuhuva dream pop muotoutuu toisteisin keinoin, jotka tukeutuvat eleettömään komppaukseen ja melankolisesti huokai­levaan kitarointiin. Soitto tuntee öiden uumenet, mutta pelkistyy paikoin kaavamaiseksi. Tärkein jää silloin puuttumaan: salaperäisyys.

Kappaletasolla riittää onneksi löydettävää. Sjöön ja Günthardt ovat rutinoituneita nikkareita, jotka osaa­vat pelata mielikuvilla. Ydinsisällön he tiivistävät vangitsevaan nimik­koraitaansa. ”Ta mig genom natten, ta mig nån annastans”, Günthardt vetoaa ja antaa musiikin viedä.

Hetken aikaa yö on täynnä rak­kautta, eikä aamun tuomaa todelli­suutta tarvitse ajatella.